Google Analyticsin seurantakoodi

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Kaksi parempaa

Tuossa pari postausta sitten teilasin kaksi elokuvaa, joten nyt sitten vuoroon kaksi parempaa.

Ensin katsoin Hannu ja Kerttu: Noitajahdin, jota olen jo odottanutkin. Tarkoitus oli käydä elokuvissa se katsomassa, mutta tuli joku viime hetken este, joten se jäi.
88 minuuttia oli juuri sopiva pituus, napakka viihdyttävä elokuva.
Ei mitään "ihmeellistä" joka olisi tehnyt elokuvasta jotain elämää suurempaa, mutta viihdyttävä!

Ja onhan siinä Pihla Viitala isossa osassa. Ja tiedättekö, tykkäsin Pihla Viitalan roolista! Puuttui kokonaan se suomalainen amerikassa- efekti, englannissa oli korostus, mutta se oli hyvä ja näytteleminen oli aivan samalla tasolla päänäyttelijöiden Jeremy Rennerin ja Gemma Artertonin kanssa. Ei kyllä mitään hävettävää/noloa/"voi-kamala-se-on-suomalainen" ajatuksia tullut, paremminkin hämmästelin sitä vaivattomuutta ja nyt tulee SPOILERI: Pihla osaa jopa kuolla hyvin ;)

Muutenhan elokuvan juoni on aika simppeli, perus Hannu ja Kerttu-satu pohjalla, mutta lapset vain ovat kasvaneet aikuisiksi ja jatkavat noitien tappamista, se kun heiltä tuntuu sujuvan.
Elokuvassa äitipuoli on vain vaihdettu biologiseen äitiin, joka tietysti kuulostaaa julmalta, kunnes heille aikuisena selviää se oikea syy miksi äiti käski isää viemään lapset metsään.


Elokuva ei junnaa hetkeäkään paikoillaan mistä iso plussa!
Ajatustyö tämän elokuvan kanssa tosin pitää jättää nurkkaan, koska elokuvassa viljellään paljon nykyaikaa ja vanhaa sikinsokin, ei siis olla varsinaisesti missään ajassa, mukana on konetuliaseet, mutta sähkön tilalta on öljylamput jne. Noidat ovat hieman kökköjä (kuten trailerista voi nähdä), mutta muuten erikoistehosteet toimivat.
Koko elokuva on kohtuu ennalta-arvattava juoneltaan, mutta minäpä en tällä kertaa jaksanut siitäkään välittää, istuin vain ja nautin siitä, että kaikki eteni :)

Toiseksi katsoin hehkutetun Unelmien pelikirjan, jossa on minusta aivan ihana Jennifer Lawrence. Jos ei keksi mitään muuta syytä katsoa tätä elokuvaa, niin katsokaa ja ihastelkaa Jennifer Lawrencea!
Ja jos sattuu tykkäämään Bradley Cooperista (minä en), niin niille katsojille toki vielä toinenkin syy katsoa tämä elokuva :)
Ai niin, mulle se toinen plussa tuli Robert De Nirosta, joka esittää aivan mahtavasti vanhenevaa isää!

Pohjana on kirja, jota en ole lukenut, mutta jonka itseasiassa haluaisin lukea elokuvan perusteella.

Elokuva on periaatteessa tavallinen draamakomedia, mutta mukana on kivasti twistiä (ja Jennifer Lawrence) joka tekee tästä hieman erilaisen. Ja edelleen, kyllä se vain oli Jennifer Lawrencen rooli, joka teki elokuvasta katsomisen arvoisen!

...ja plussaa Jenniferin ihanasta, normaalista ja kuitenkin hoikasta vartalosta joka on juuri sitä mitä nykynuorten ja miksei aikuistenkin pitäisi elokuvissa, mainoksissa yms nähdä! kuva täältä


Joko tuli hehkutettua tarpeeksi Jenniferiä? Olen katsonut nyt kolme hänen elokuvaansa, tietysti Nälkäpelin ja sen lisäksi Winter´s Bonen. Molemmat omilla aloillaan todella hienoja elokuvia jotka eivät todellakaan olisi olleet niin hyviä ilman Jennifer Lawrencea. Ja tässä kolmas samaan sarjaan.

Juonesta sen verran, että Pat (Bradley Cooper) pääsee mielisairaalasta johon joutui pahoinpideltyään vaimonsa rakastajan joka oli myös molempien työkaveri. Lähestymiskieltoja on satanut vähän joka suuntaan, niitä on hankkineet Patia vastaan niin vaimo kuin työpaikkakin, jotka molemmat Pat tahtoisi takaisin.
Pat muuttaa vanhempiensa kotiin, huolissaan olevan äidin ja vedonlyöntikoukkuun jääneen isän (Robert De Niro) luo.

Ollessaan kylässä veljensä luona Pat tapaa ensi kertaa veljensä vaimon siskon, Tiffanyn (Jennifer Lawrence), jolla on "maine" ja joka on jäänyt vastikään leskeksi nuorella iällä.

Ja enempää ei oikeastaan voi kertoakaan pilaamatta hyvää elokuvaa :)

Lopussa oli muutama kohtaus jotka olisin ehkä tiivistänyt, mutta kaikenkaikkiaa oikeinkin katsottava elokuva :)

2 kommenttia:

Kerro jotain, se ilahduttaa :)