Google Analyticsin seurantakoodi

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Sä et voi olla mun kaveri jos sä oot ton kaveri!

Ystäväpariskuntamme erosi noin kaksi vuotta sitten. Noin puolta vuotta eroilmoitusta aiemmin oli vietetty heidän isoja ja hauskoja 10-vuotishääpäiväjuhliaan. Olen tuntenut heidät kauan, naisen 12-vuotiaasta ja miehen tiennyt jopa kauemmin, mutta kunnolla tutustuin häneen vasta hänen mentyään naimisiin ystäväni kanssa. Mieheni ystävystyi kaverini mieheen todella nopeasti ja he tulevat todella hyvin toimeen.

Ja sitten tuli ero.
Heillä ei ole lapsia, ei yhteisiä lemmikkejä, joten ero on tavallaan siisti. He auttoivat toisiaan muutoissa, kävivät Ikeassa shoppaamassa (ex-)vaimolle uudet huonekalut jne. Vakuuttivat molemmat, ettei tarvitse valita puolta ja että he itsekin pysyvät varmasti hyvissä väleissä. Ja näin olikin, edelleen tulivat samoihin tapahtumiin ja tervehtivät ihan iloisesti.

Ero johtui kuulema vain siitä, että kun menivät niin nuorina naimisiin ja huomasivat haluavansa aivan eri asioita. Olin kyllä huomannut sen jo aiemmin, monta vuottakin aiemmin, että he olivat luonteeltaan hyvin erinlaisia, mutta ajattelin, että ovat silti onnellisia. He onnistuivat näyttämään siltä.
Eron jälkeen selvisi kyllä, että oli heillä ollut jo viitisen vuotta niin pahoja riitoja, että ero oli oikea ratkaisu. He olivat vain koittaneet selviytyä, etteivät he päätyisi sellaisiksi ihmisiksi joista sanotaan, että he erosivat ilman todellista yritystä edes pysyä yhdessä.

Mutta nyt tilanne on mennyt aika kamalaksi. Ainakin meidän, heidän ystäviensä, kannalta.
Joskus aiemmin kysyinkin naiselta, että entä jos jompi kumpi menee uusiin naimisiin. Vaikuttaako uudet puolisot heidän väleihinsä. Nainen ei uskonut sillä olevan mitään merkitystä.
Naisen puolelta ei ollutkaan. Nainen löysi uuden kumppanin aika pian eron jälkeen ja häät vietettiin viime kesänä.
Nainen on aina ollut hippihenkinen, joviaali ja kaikkien kanssa toimeentuleva ihminen. Ex-miehensä oli todella tiukalla kasvatuksella kasvatettu yltiökonservatiivinen, huumorintajuinen ja kiltti, mutta periaatteissaan todella tiukka.
Nainen löysi kaltaisensa miehen. No, mies löysi tämän vuoden alussa kaltaisensa naisen.

Ja nyt he eivät enää suhtaudu toisiinsa kauniisti ja rauhallisesti.

Voisi luulla, että kaikki tällainen olisi jo täysin ohi, koska erosta nyt kuitenkin on jo jonkin aikaa ja uudet kumppanit eivät aivan samantien rysähtäneet keskelle eroa.
Miehen uusi puolisko on kuitenkin aloittanut jonkinsortin parjauskampanjan ex-vaimoa kohtaan.

Näin eilen yhteisen tuttavamme luona tämän miehen jonka laskin minunkin ystäväkseni vielä, vaikka ero oli tullutkin. On hän käynyt eron jälkeen meillä useinkin, olemme jutelleet ja kahvitelleet ja oltu aivan kuin ennenkin ja mieheni on käynyt hänen kanssaan harrastuksissa jne.
Nyt hänellä on kyllä tämä puolisen vuotta ollut sellaista honey-moon aikaa uuden tyttöystävänsä kanssa, ettemme ole häntä oikeastaan paljoa nähneet, mutta en silti ollut mitenkään varautunut siihen, ettei minua edes tervehditä.

Uudelle tyttöystävälle oli selvästi selvää kuka minä olen. Hänen miehensä ex-vaimon ystävä. Eli puolet on nyt sitten jaettu.
Ihan selvää ei kyllä ole voiko mieheni jatkaa kaveeraamista vielä, toivottavasti.

Kauhean surku, että uusi kumppani saa tuollaista aikaan. Sotkee eron joka oli selätetty kunnialla jo jonkin aikaa sitten.

18 kommenttia:

  1. Voi morjens. Ei tähän oikein muuta pysty edes sanomaan. On se joskus vaikeaa olla aikuinen.

    VastaaPoista
  2. Nimenomaan :/ Ehkäpä se järki siitä joskus palaa päähän...

    VastaaPoista
  3. Joo, voi morjens lienee parasta mitä tähän pystyy sanomaan.
    Innolla oman ystäväporukan erobuumia odotellessa...

    VastaaPoista
  4. Tää johtuu varmasti kaverisi exä tyttöystävän epävarmuudesta . Onhän varmasti huomanut että mies on hyvissä välein ollut entisen vaimonsa kanssa ja se tekee hänet ehkä mustasukkaiseksi ja tää on pahin ... Silloin järki menee.
    Ikävä, mutta et voi sille mitään, uskottaan että se menee ohi , Mutta miehet ovat jotenkin selväjärkisempia ehkä .. Tää olikin opettavainen juttu, mitäs kaikkea täällä maailmassa tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ajan myötä menee ohitse, koska mustasukkaisuuteen ei pitäisi olla mitään järjellistä syytä. Mutta järki taitaa joskus olla aika kaukana tunteesta...

      Poista
  5. Äh, mikä tilanne!!

    Meidän kaveripiirissä ei ole vielä alkanut erobuumi, mutta odotettavissahan se on mikäli tilastoja on uskominen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, toivon, että tämä olisi ollut se tilastojen vaatima "pakko" meidän lähipiirissä. Ei tätä lisää, kiitos.

      Poista
  6. Huoh, tuo on kyllä rasittavaa.

    Omassa ystäväpiirissä eroja on nähty toistaiseksi harvakseltaan. Ensi kesänä on ensimmäinen ihmetyksen paikka, kun nähdään kumpi (vai kenties molemmat?) tulee kaveripiirin perinteisiin kesäjuhliin. Toisaalta perinteisten kesäjuhlien emäntä on pari kk vanhan vauvan äiti, saa nähdä onko tänä vuonna tilaa ja energiaa juhlimiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tulee juhannuksena myös vastaan tän parin kohdalla tilanne jossa kaikkien pitäisi olla samassa tilaisuudessa... no, toivottavasti sujuu

      Poista
  7. Toivottavasti aika hoitaa. Uskon, että uudella on niin paljon vielä epävarmuutta, ettei siksi osaa käyttäytyä. Tuollaiset on tosi harmillisia, mutta meitä ihmisiä on niin moneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän aika hoida, itse olin vain todella yllättynyt ns. peruskohteliasuuden puuttumisesta ;)

      Poista
  8. Voi voi, jos aikuismaisesti hoidettu ero muuttuu loan heitoksi uuden sussun takia. Täytyy olla mahdottoman mustasukkainen tämä uusi nainen. Sitä se mun mielestä on, että ei kestä ajatella, että tuolla mun miehellä on ollut elämää ennen minua. Seuraavalla kerralla irvistät, jos ei peruskohteliaisuutta löydy :)

    VastaaPoista
  9. Suoraan sanottuna: mä en ole vielä koskaan nähnyt "aikuismaisesti hoidettua" eroa. En edes omalla kohdallani.

    Kyllä, erota toki voidaan ilman vuosikausien mökötystä ja tavaroiden raivokasta kahtia jakoa. Mutta kyllä se vain niin on, että eronneet eivät hyvinä ystävinä pysy. ja koska heidän suhteensa muuttuu 8vaikka sitä ei silloin joskus vastarakastuneina koskaan uskonut...), niin myös ympärillä olevat ihmissuhteet muuttuvat.

    Se on vain väistämätöntä. Voin puhua omasta kokemuksestani eron läpikäyneenä ja myöskin eroavien parien ystävän näkökulmasta. Vaikka erosinkin joskus "siististi", en nykyään kuuna päivänä voisi kuvitellakaan kaveeraavani ex-mieheni kanssa ja liikkuvani "samoissa porukoissa"... Jos siis ymmärrätte, mitä ajan takaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet varmasti oikeassa, minustakin ns. kaveeraaminen eronneiden kesken ei ole koskaan minun tuttavissa/sukulaisissa loppujen lopuksi onnistunut, mutta aikuismaisti hoidetulla erolla meinasin lähinnä juurikin sitä, että vältytään katkeroituneilta riidoilta ja niiltä enimmiltä toisen haukkumisilta, ainakaan julkisesti ;D

      Poista
    2. Juu, eivät nuo katkerat riidat ja toisen julkinen haukkuminen kuulu aikuismaiseen tai edes hyvään käytökseen, olet oikeassa.

      Mutta sen verran puolustan tätä uutta tyttöystävää, että hänen ei ole mikään pakko sopeutua tai edes yrittää tutustua miehensä kavereihin, jotka ovat miehen "ex-vaimon aikaisia" (siis tämä ei ole mikään paha termi, mutta ymmärtänette, mitä tarkoitan...) Hänhän on aikuinen ihminen, hänellä on oma kaveripiirinsä, ja hän tekee parhaansa, että hänen oma kaveripiirinsä ottaisi hänen miehensä nyt omakseen... Kyse ei siis ole välttämättä mistään mustasukkaisuudesta tai ilkeydestä, vaan ihan normaalista elämästä.

      Ero mullistaa kaikkien elämän. Kokemuksesta tosiaan voin sanoa, että kaikista rasittavampia olivatkin silloin sellaiset ihmiset, jotka teeskentelivät, että mikään ei ole muuttunut ja pyrkivät olemaan yhtä hyviä kavereita sekä minun, että ex-mieheni kanssa. Eihän se toiminut. Varsinkin, kun kaikki aina sivulauseissaan jollakin tasolla päivitteli eroamme ja hokivat, kuinka "tämän ei tarvitse muuttaa mitään"...

      Eikö tosiaan? No, nämä ystävät jäivät, uusia tuli tilalle. Elämä vain on sellaista.

      Poista
    3. Ymmärrän tuonkin tosi hyvin, että hänellä todellakin varmasti on jo ollut oma elämä joka jatkuu ihan samoin kuin ennenkin, en odotakaan, minä ainakaan, että edes ystävystyisin tmv, mutta sellainen, että katsotaan toinen "päästä varpaisiin" eikä tervehditä edes "perus"moi":ta niin se ei kuulu hyvään käytökseen :)

      Poista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)