Google Analyticsin seurantakoodi

maanantai 18. helmikuuta 2013

Voihan stressi-ihottuma

Onhan mulla herkkä iho, mutta ihan tätä en kuitenkaan ole aiemmin kokenut. Käsivarsiin ilmestyi viikonlopun aikana aika iso ihottuma, ihan selvästi stressistä.

Ensin perjantaina oli se äitini leikkaus. Jalasta leikattiin, nilkasta ja eihän se mennyt ihan niinkuin piti. Seuraavana päivänä piti päästä pois, mutta tänään vasta pääsi kotiin ja jalkahan on sitten siinä kunnossa ettei siihen saa varata ainakaan 8 viikkoon. Jalka piti leikata toisella paikkakunnalla jo alkujaankin, koska sen alan osaajaa ei täällä ole ja nyt näyttää, että viikon äitini saa olla kotona, kunnes joutuu matkaamaan takaisin tarkastukseen.
Ei sen ihan näin vaikeasti pitänyt mennä.
Juoksin tänään paikallisen sairaalan ja apuvälinelainaamon väliä hakiessani pyörätuolia ja suihkutuolia ja pari muuta pienempää apuvälinettä.
Toivottavasti toipuminen alkaa nyt kuitenkin hyvin, kun pääsi kotiin!

Sitten nämä minun omat vaivani. Jostain syystä Cimzia reumalääke aiheuttaa kuukautishäiriöitä. Ja lisäksi uskomatonta kyllä tissien kasvua. Joo-o.
Soitin asiasta lääkärille ja on mahdollista. Ei siis todellakaan puhuta mistään silikoonikoosta ja itseasiassa se vaivaa koska rinnat on aika kipeät välillä.
En varsinaisesti osaa sanoa onko edes kyseessä koon muutos vai se, että rinnat on täyteläisemmät, tuntuu vähän samalta kuin ainakin minulla raskausajan alussa. Arat ja pulleat.
Aluksi tietysti hermoheikosti tuli mieleen kasvain (jonka mahdollisuus tässäkin lääkkeessä on), mutta sitten tajusin, että tuskin se tulisi symmetrisesti molemmille puolille.
Lääkkeen lappusista löysin sitten kohdan: Rinnan häiriöt. Sepä siis.
No, stressiä on kuitenkin aiheutunut siitäkin, rinnat oli viikonlopun oikeasti todella kipeät, mutta sitten alkoikin ne kauan odotetut kuukautiset. "Vain" 38 päivää myöhässä. Ärsyttävää.
Luultavasti taas päädytään lääkkeen vaihtoon, ei huvittaisi sitten ollenkaan.

Siinä ne suurimmat syyt. Niitä pienempiä en jaksa edes erotella, sanotaan lyhyesti, että on meillä auvoisempiakin aikoja ollut.
Tosin nuo kuukautiset jotka vihdoin alkoivat selittävät aika hyvin sen, että kiukkusin kuin kakara ja hamuilin suklaata vähän väliä. Vai mitä?

Naamassakin näkyy. Iho on kuiva ja näppyjä on kuin teinillä. Osansa tosin voi olla sillä suklaamäärällä, mulle suklaa aiheuttaa näppyjä varmaan vielä kasikymppisenäkin.

Ja arvatkaas mitä tietysti kävi kun menin Pienemmän kanssa Citymarkettiin tänään. Hiukset oli vähän sinne päin, juuri tänään, ainoana meikkinä oli sipaisu ripsiväriä juuri tänään ja olo oli kuin kastuneella villalapasella juuri tänään.

Ensin vastaan tuli se ala-asteen kamalin kakara, joka teki kolmesta elämäni vuodesta aika moista helvettiä ja jota en ole nähnyt yläasteen jälkeen, enkä todellakaan olisi välittänyt nähdä, no, ikinä.
Ok, olen minä oikeasti päässyt yli. Ihan sama vaikka nähtiinkin. Mutta olisihan se ollut mukavampaa jos en itse olisi näyttänyt siltä villalapaselta kuralätäkkö käynnin jälkeen.

Ja kun tuohan ei tietenkään riitä niin vastaan tuli se toinenkin entinen luokkakaveri jota en ole nähnyt noin kahteenkymmeneen vuoteen (hui?!). Ja se taas loogisesti oli se suloisin poika jota piti vilkuilla sillälailla ja joka aina oli niin mukava, vaikkei mitään ikinä tapahtunutkaan.

Molempien kanssa moikkasin kuten aikuisen kuuluu ja olin salaa ylpeä siitä, että Pienempi sanoi kohteliaasti "Hei!" kun minäkin sanoin ja Pienempi oli niin suloisen näköinen.
Ja sitten väkisin tuli mieleen viikonlopun Trinny&Susannah-jakso jossa äitiä luultiin lapsensa hoitajaksi kun äiti oli nuutuneen ja kulahtaneen näköinen ja lapsi kivoissa&näteissä kamppeissa laitettuna. Pitänee katsoa sinne peiliin toisenkin kerran ensi kerralla lähtiessä ;D

2 kommenttia:

  1. Kylläpäs sulle on nyt osunut kohdalle täyslaidallinen. Mutta kyllä se äitikin alkaa varmaan toipua vauhdilla, kun saa olla kotona :) Muistitkos kiireen keskellä pyytää sieltä apuvälinelainaamosta sitä kepukkaa? Heti kun luin, että et ollut tyytyväinen hiuksiin niin arvasin jonkun tutun tulleen vastaan. Niin siinä aina vaan käy :) Jos sua yhtään lohduttaa niin onhan se parempi, että luullaan lapsen hoitajaksi :) Nimimerkillä äiti, josta lapsi ei kuvasta erottanut, että onkos siinä isä vai äiti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tää vielä paha oo, pahemmistakin on selvitty, siks toi ihottuma ihmetyttääkin... Mut toisaalta, ehkä mun elimistö on sitä mieltä, että ihan tarpeeksi tässäkin...?

      Ja se todella käy aina niin, tänään ei tullut esim. ketään tuttua vastaan, kun olisin ollut niin nättinä ;D

      Poista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)