Google Analyticsin seurantakoodi

lauantai 23. helmikuuta 2013

Räyhäävä Ralf

Käytiin katsomassa Isomman kanssa Isomman paljon odottama Räyhä-Ralf. Olipa... kokemus.

Ensinnä perustiedot elokuvasta on se mitä mainoksista näki/näkee: K7 elokuva, Suomenkieliset äänet: Niko Saarela, Iina Kuustonen, Riku Nieminen, Elina Knihtilä.
Elokuvan idea on, että pelien (elokuvassa oltiin kolikkopelihallissa) hahmot ja maailmat ovat eläviä Toy Story lelujen tapaan. 7
Pelihahmot ovat peleissä töissä ja hahmojen kodit ovat pelissä, mutta kun pelihalli menee kiinni, työt ovat ohi ja hahmot vapaalla ja voivat liikkua pelistä toiseen kunnes pelihalli ilmoitetaan jälleen avatuksi.

täältä
Hauskalta kuulostaa ja trailerit olivat varsin mukavia! Elokuvateatterin aulassa on jo viime syksystä roikkunut hieno juliste jossa elokuvaa mainostettiin tällaisella kuvalla ->

Kuvasta vain kummasti saa sen kuvan, että suosikkipelihahmoja kuten Sonic ja Dr.Eggman tosiaan seikkailisi elokuvassa.
Tosiasiassa Sonic näkyy tasan yhdessä kohtaa pikku hetken ja ei Dr.Eggmanillakaan sen kummemmasti mitään roolia ole.

Itse olin pettynyt. Luulin todellakin elokuvan olevan pelipainotteisempi ja suosikkihahmojen olevan edes jossain roolissa elokuvassa!

Lisäksi elokuvassa oli osioita jotka eivät sopineet elokuvaan johon kuitenkin pääsee jo 4-vuotiaat vanhempiensa kanssa.

Elokuvan aivan alussa esimerkiksi "työpäivän" päättyessä nyrkkeilypelien miehet totesivat jotenkin näin: "Duunit päättyi, lähdetäänkö kaljalle?"
"Jos sinä tarjoat!"

Lisäksi elokuvassa aikuisen mielestä parhaan ns. "roolin tehneen" Calhoun pelimaailma ja asu olivat kyseenalaiset jopa aika pienille sopivaan elokuvaan, pelimaailmasta hirmuisine asetaisteluineen oli pitkähkö pätkä ja Calhoun itse näytti siltä miltä alla oleva kuva osoittaa (googlella löytyy vielä parempaa Calhoun kuvaa, nappasin tuon koska siinä näki Calhounin lisäksi C:n pelimaailmaa).
Etumusta oli vähän liikaa minun makuuni pikkulapsille sopivaan elokuvaan! Ja maailma itsessään oli synkkä, aseet suuria ja Calhoun seksikäs.

kaksi aika erilaista maailmaa, Calhoun...
 Pääpaino elokuvassa oli kuitenkin niissä hauskemmissa maailmoissa, kuten Ralfin omassa Fiksaaja Felix pelin maailmassa jossa hahmot olivat iloisia, pehmeästi piirrettyjä ja kilttejä.
...ja Felixin



Myöskään hauskaksi tarkoitettu Karamelli Nelli ei aivan tavoittanut minun naurunappulaa, Nellin sanailut eivät vain olleet hauskoja vaikka Iina Kuustonen varmasti parhaansa yrittikin.

Nellin ja Ralfin kaverisuhde oli kuitenkin elokuvan toiseksi parasta antia, Calhoun jälkeen. Tosin edelleen, Calhoun olisi sopinut paremmin johonkin vähän isommille tarkoitettuun ohjelmaan. Esimerkiksi Calhoun henkilökohtainen tragedia oli se kuinka hääpäivänä hän ei ollut turvannut selustaa, jättiötökkä tuli ja söi sulhasen alttarilla jolloin Calhoun veti jättimäisen tykkiaseen jostain ja alkoi ampua... vaan liian myöhään. Upposi varmaankin todella hyvin Disneyprinsessoihin tottuneisiin vai mitä?

Elokuvasta jäi sekava olo ja kertaakaan en tainnut edes naurahtaa, ei kyllä Isompikaan. Isomman mielestä elokuva oli ok, mutta ei loistava ja 3D vilisi silmissä vähän liikaakin, niin, että silmiä piti hieroa jälkikäteen. Jopa minun. Tässä nimittäin todellakin oli sitä melua ja melskettä niin, että hieman jo hirvitti. Vähemmälläkin pärjäisi.

kaksi viimeistä kuvaa Finnkinon sivuilta

2 kommenttia:

  1. Kiitos arvostelusta! On ollut nimittäin mielessä vielä nelivuotias tonne, mutta nyt voidaan arvioida tilanne uudestaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Riippuuhan se siitäkin mihin on tottunut, meillä ainakin Isompikin katsoo vielä aika "lapsellisia" ohjelmia ja meidän 4v:lle se olisi ollut liikaa ;D

      Poista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)