Google Analyticsin seurantakoodi

perjantai 15. helmikuuta 2013

Lapsen olematon ylipaino

Ei tarvitse mennä kuin pari sukupolvea taaksepäin kun rikkaan merkkinä oli pulleus ja köyhät olivat laihoja. Pulleita kadehdittiin, heillä oli varmasti sokeritoppa kahvipöydässä, ehkä tuoretta pullaakin.

Pikkulapset saavat olla pulleita ja pyöreitä. Rusoposkisia ja nöpönenäisiä. Kuitenkin jo kouluikäisiä aletaan painostamaan painosta. En nyt puhu  todellisesta, huolestuttavasta ylipainosta lapsilla vaan siitä tietynlaisesta pyöreydestä, kun lapsi on "pikkuisen pyöreä".

Oma kohtaista kokemusta löytyy. Ensimmäisellä luokalla meidän perhe kutsuttiin koulun terveydenhoitajalle keskustelemaan Isomman ylipainosta. Lappu tuli kotiin jossa kellonaika jolloin sopisi mennä koululle keskustelemaan ruokavaliosta.

Olin aika ällistynyt. Toki tiesin poikamme olevan hiukan keskivertoa painavampi, mutta kyse oli aika pienestä painosta silti verrattuna esim. äkkiä tehtyyn galluppiin samanikäisen tuttava lapsien kesken.
Poika oli lyhyt muttei lyhyin esimerkiksi luokaltaan ja vartalonmallinsa ei ole hoikka.
En tarkoita tällä sitä, että olisi "painavat luut"-selitystä tmv, vaan poika on leveäharteinen ja vahva jalkainen, esimerkiksi Lindexin poikien pikkifarkut jämähtää pojalla pohkeisiin. Vyötärö on kapea ja mahassa ei ole pulleutta.
Urheilua poika harjoittaa 2x viikossa 1.30h harrastuksessa ja ulkona juoksee, pelaa, palloilee joka päivä vähintään sen 2h.

Joo, ruoka kelpaa kyllä. Joskus ihmettelen, että mihin se sen ruoan ahtaa minkä syö. Meillä syödään silti itseasiassa aika terveellistä ruokaa. Karkkipäivä on kerran viikossa, ollut aina. Silloin lapsi valitsee 15 karkkia irtokarkkilaarista ja syö jäätelön, juo pillimehun.
Naapurin lapsukaiset kerran ihmettelivät miksi Isompi syö vain tuon 15 karkkia. Luulivat epelit, että pojan äiti on kamala karkkivahti joka ei anna enempää.
Ei vaan itseasiassa se on se karkkimäärä minkä poika on itse halunnut. Ei halua enempää, joten enpä tyrkytä. Aika usein kaupan jonossa saman ikäisillä näkyy supermegapusseja yms. Joten en usko, että meillä syötäisiin makeaakaan liikaa.

Pojan ollessa pieni havahduin myös piilosokeriin, ensin omalla kohdallani ja sitten karsin aikalailla myös pojan piilosokerit. Eli kauppaan jäävät 7 sokeripalan jogurtit ja muut.

No niin, sitten menemme siihen th-käyntiin. Minä ja poika menimme, isä oli töissä.
Aluksi kerrattiin normaalipainon rajat, joissa poika keikkui siellä yläpäässä käyrää.
Sitten kyseltiin mitä meillä syödään aamupalalla, napostellaanko ja niin edelleen.

Terveydenhoitaja kuunteli kyllä kohteliaasti ja nyökytteli, mutta kysyi lopuksi, että jostainhan sen painon on tultava, koska sitä on. Naputteli samalla painolappusiaan kynällä.
Kohautin olkapäitäni, mitä siihen voisi sanoa.
Mielikuvituksessani th mittaili minua myös sillä silmällä, että eipäs äitikään ole tikkulaihaa-mallia, mutta varmaankin oikeasti kuvittelin sen, koska olin silloin täysin normaalipainossa ;D

Lähdimme sieltä mukana nippu esitteitä terveellisestä syömisestä ja lapsen lievä hysteria siitä viedäänkö häneltä nyt karkkipäivä. Just joo.

Toki googlailin tuntikausia iltaisin syytä miksi lapseni on normaalia painavampi, kunnes järki iski päähän. Silminnähden normaalikokoinen poika jonka kohdalla vaaka värähtää vähän isomman puolelle kuin standardikokoisen lapsen ei ole sairas. Se on aivan terve, aivan kuten äidinjärkeni ja silmäni kertovat.

Viime vuoden th-käynnistä en muista meille tulleen lappua tai mitään ilmoitusta, mutta tänä vuonna tuli jälleen. Myönnän, että se puoli tuntia kestänyt painontivausnöyryytys puski heti päälle kun näin taas pojan ojentavan tiistaina koulusta saamaansa terveydenhoitajan lappua.

Tällä kertaa se sisällys oli eri. Nyt kehuttiin kuinka olemme saaneet lapsen alkaneen ylipainon kuriin ja kuinka paino on noussut maltillisesti ja poika on normaalipainoinen.

Ei tarvitse kai erikseen sanoa, että emme me tehneet muutoksia mihinkään päin siinä ruokailussa kun järki taas oli palannut päähäni. Eli samoilla eväillä mennään. Parissa vuodessa poika on tosin venähtänyt pituutta aivan hurjasti ollen nyt luokkansa pisimpiä.

Tottakai on hienoa kun pidetään huolta. On mahtavaa, että lasten ja nuorten ilmeisen kasvavana ongelmana oleva ylipaino on huomiotu niin, että tukea ja ohjausta on tarjolla, mutta voidaanko tässä todella mennä liian pitkälle ja onko sitten ihme, että toinen ääripää, syömishäiriöt, lisääntyy?!

Meilläkin poika kävi puntarilla tuon jälkeen vähän väliä kunnes piilotin puntarin. Ruokaa lapsi ei sentään onneksi alkanut karttamaan tai muuta, sen esti se hurja liikkuminen ja meneminen ja niiden aiheuttama terve nälkä. Karkkipäivänkin poika sai pitää.

Se siitä silti lapsen mieleen jäi, että edelleen joskus poika mainitsee mahansa olevan pullea tai vertailee itseään muihin ikätovereihin pituudessa ja painossa. Ties vaikka muutkin ikäisensä tekisivät niin, itse lapsena tein kyllä, mutta särähtäähän tuollainen äidin korviin ja sydämeen.

12 kommenttia:

  1. Sää olet saanut tästä aikaan hyvän postauksen :) Mää päästin omani tästä asiasta maailmaalle tosi paljon vihaisemmassa muodossa :) Löytyy täältä http://kikishome-kiki.blogspot.fi/2012/08/ensiesittelyssa-ylipainoinen-lapsi.html Kaikki vihreellä kirjoitettu lukuunottamatta sitä, että hiekkalaatikkomafian lehden toimituksesta soitettiin on suoraan kopioitu facebookin keskustelupalstalta. Niin juu ja se äärimmäisen komea mies oli leikkiä myös :) Siellä joku kysyi mitä ylipainoisen lapsen vanhempi ajattelee ja mää menin ja vastasin esitettyyn kysymykseen ja pariin muuhunkin. Siellä mammat suuttui niin, että mää luulin saavani kohta poliisit perääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä sanoit sen paljon nasevammin ;D en tainnut tuolloin vielä lukea sun blogia, tuohon en ainakaan muista törmänneeni aiemmin :)

      Siis minä niin ymmärrän, että oikeaan ylipainoon puututaan, mutta jos niillä silmillä mitkä on itsellä ja terkallakin kai kunnossa näkee et lapsessa ei ole ns. "ylimääräistä" niin sitten en tajua?!

      Poista
  2. Voi ei, onpa tympeetä. :( Onhan se kiva että huolehditaan mutta meilläkin on tuttavapiirissä niitä ikiajoiksi traumatisoituneita lapsia (nykyään nuoria aikuisia), joille on koulun th pitänyt hirveen saarnan jos ei ole ollut siinä keskikäyrällä. Mä toivon että meillä ei tule moista vastaan, koska mä varmaan alkaisin itkeä - siis koska tuntuisi kamalalta, jos lapsi itse joutuisi kuuntelemaan mitään ylipainopuheita, vieläpä turhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sitten jos ollaan todella julmia niin ainakaan th ei itse kulkenut siinä keskikäyrällä... Mutta koska en ole julma niin pidän suuni siitä asiasta supussa ja keskityn vaan siihen pääasiaan ;)

      Poista
  3. Meidän lähisuvussa on pari teinityttöä, joita on kuulusteltu päinvastaisesta asiasta koko ikänsä - ovat siis tosi hoikkia. Kyse ei kuitenkaan ole mistään syömishäiriöstä, vaan geeneistä, suvussamme on paljon hoikkia lapsia / nuoria, ja ikä kyllä korjaa tuon asian... ;) Mutta ikävää se on noinkin päin tuo syyllistäminen. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eiköhän sen pitäisi varsinkin näiden pienten kohdalla vielä keskittyä siihen, että oppivat terveellisen ravinnon perusteet, se kun taas ei kaikille ole itsestään selvää. Ja olisi erittäin positiivista jos päiväkotien ja koulujen välipalatkin tätä tukisi, vasta oli tästä jonkun blogissa asiaa ja oma poika syö koulussa välipalan maanantaisin, pullaa ja kiisseliä... huoh.

      Poista
  4. Väistämättä tulee mieleen, että onko ylipaino-ongelma niin laajalle levinnyt siksi, että ylipainon määritelmää on lavennettu koskemaan myös normaalipainon ylärajoilla olevat...

    Omista kokemuksistani voin kertoa sen verran, että mä olin lapsena selvästi ylipainoinen. Mun kohdallani ei ollut epäilystäkään, etteikö painontarkkailuun ja ruokavalion terveellistämiseen ollut tarvetta. Jossain vaiheessa peruskoulua kävin terkkarilla painokontrollissa määräajoin. (Ruokavalio ja herkuttelu taas ei muuttunut mihinkään, mikä on kyllä osittain äidin vastuulla, ei mun.) Ja mitä siitä seurasi? Vitutusta mutta ei mitään vaikutusta painonkehitykseen. Turhaa hommaa kaikkinensa. Lukioikäisenä sitten laihdutin omatoimisesti itseni ihannepainoon (jossa en kylläkään enää todellakaan ole, mutta se on eri tarina :D).

    En nyt tarkoita, etteikö kouluterveydenhuollossa voisi järjestää yli- tai alipainoistenkin lasten painoseurantaa, mutta olisi hyvä tutkia, mitä vaikutuksia sillä on a) lasten suhteeseen kehoonsa sekä itsetuntoon, b) lasten painoon. Että onko siitä enemmän haittaa vai hyötyä, vai onko loppupeleissä kumpaakaan.

    Ja tuollaisiin ravitsemussaarnoihin saisi mielestäni kutsua vain lapsen vanhemmat, ainakin lapsen ollessa vasta alakoulussa, jolloin osapuolet voisivat puhua suoraan joutumatta miettimään, mitä vaikutuksia puheilla on lapsen itsetuntoon.

    VastaaPoista
  5. Te "selvisitte" ihan vaan terkkarin puheilla, me saatiin lähete oikein RAVINTOTERAPEUTIN pakeille, huomenissa tuo kohtaaminen on ;)

    Välillä ihan naurattaa tää painoasia. Tyttö joksi terkkarilla painokontrolleissa koska painoi aina liian vähän, poika juoksee koska painaa liikaa. Samoilla ruuilla mennään, voiskohan olla kyse siitä erilaisesta ruumiinrakenteesta!! Tyttö oli jo vauvana rotanraato, pieni ja onnettoman laiha. Poika painoi syntyessään liki viis kiloo ja pituutta oli patin keskosen verran.

    Mutta joo, kyllä se "ylipaino" on meilläkin enempi negatiivisia ajatuksia herättänyt kuin "alipaino", noin niinkun itsetuntomielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamala, ei kyllä mukavaa! Samassa perheessä meilläkin on toinen lapsi aivan eri ruumiinrakenteella :)

      Poista
  6. Itse ollessani lapsesta asti ylipainoisena pelkäsin kuollakseen, että lapseni tulee samanlaisiksi, voi kiitos rakas jumala, onneks on normaalipainoisia. Tämä on tosi kauhea teema, kun lapsi koulussa on ylipainoinen. Tämä ehkä oli hyvin ajateltu kutsu kouluun juttelutuokioon mutta sama mieltä että olisi ollut keskustelu kahden .... silmästä silmään ... Laspsi pelkää itsekin ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, aikuisten kesken juttelu olisi ollut ok. Vaikkakin edelleen se olisi ollut ylilyönti minun mielestäni lapsesta joka on silminnähden normaalipainoinen.. :)

      Poista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)