Google Analyticsin seurantakoodi

lauantai 12. tammikuuta 2013

Yllätys

Minä en kauheasti pidä yllätyksistä. Yleensä ne ovat menneet pieleen. En tiedä, olen varmaankin kokenut elämässäni liikaa negatiivisia yllätyksiä? Niitä nimittäin riittää.

Ainoa positiivinen kunnon yllätys jonka tiedän omalla kohdallani on tuo Pienempi.
Halusimmehan kaksi lasta, ainakin. Halusimme myös lapset mielellellään 2-3 vuoden ikäerolla.
Aina ei saa vaikka kuinka haluaisi. Tiesinkin sen.
Silti odottavan aika oli niin pitkä, että lakkasin odottamasta ja ehkäisyynkään ei tullut tuhlattua rahaa. Mitä sitä turhaan kun vuosia kului niin, että ilmankin pärjäsi.

Aloimme yrittämään toista lasta vuonna 2004. Juurikin varautuen siihen, ettei heti tärppää. Isompi oli silloin 1,5v.
Aktiivisen puolentoista vuoden yrittämisen jälkeen meillä oli 3v poika eikä toisesta tietoakaan. Lopetimme tietoisen yrittämisen ja ajattelin, että jospa se sitten... No ei se sitten.

Vuonna 2007 menimme tutkimuksiin. Kummassakaan ei ollut mitään vikaa.

Minulla oli vaiheita joissa tikutin ovulaatiota ja pidin jalkoja seinää vasten pystyssä ja kaikkea muuta vastaavaa.

Mietimme hoitoja, adoptiota ja muita vaihtoehtoja. Tulimme kuitenkin lopulta siihen tulokseen, että voimme olla yksilapsinenkin perhe. Olimmehan alle kolmekymppisiä vielä siinä vaiheessa. Jos sitten joskus myöhemmin haluamme vielä toisen niin onhan minulla ja veljellänikin iso ikäero ja menee se niinkin.

Ja sitten vuonna 2008 kesällä olinkin raskaana. Yllätys!!! 

Ensin tietysti luulin oireiden olevan lähestyvistä kuukautisista johtuvia. Aika pian muistin kuitenkin, ettei ne tissit ole koskaan aiemmin olleet ihan niin kipeät, paitsi silloin aikaa sitten, kun... En uskaltanut oikein miettiäkään asiaa.

Kunnes tajusin, etten todellakaan voi edes nukkua mahallani ja rintaliivitkin sattuu. Kuukautisetkin on jo myöhässä ja stressistäkään se ei silloin johtunut.

Se oli se positiivinen yllätys. Ja yllätys josta olen kiitollinen :)

Kamalinta minusta yllätyksissä on se jos esimerkiksi yllätyslahja on jotain aivan kamalaa.
Toinen odottaa niin iloisena mitä sanot ja suusta saat juuri jotain "Oi kiva, joo, on kiva" tmv.
Minulle tulee paha mieli sen toisen puolesta! Tulee sellainen olo, että minun pitäisi tykätä siitä hemmetin kaitaliinasta jossa on mintunvihreitä, pinkkejä ja oksennuksenvärisiä raitoja vierekkäin (joo-o, esimerkki on elävästä elämästä,,,). Antaja on nähnyt vaivaa tai vaikka ei olisikaan niin onpahan ainakin ajatellut minua. Yrittänyt parhaansa.
Ja minä kiittämätön kakkapää vaan katson yllätyslahjaa ja mietin voi-ei:tä.

Hirveisiin yllätyksiin lukeutuvat myös yllätysvieraat jotka tulevat varmasti juuri silloin kun olet päättänyt viettää koko päivän yöpuvussa kun et vain jaksa mennä suihkuun ja ajattelet, että mitä väliä, menen illalla. Silloin ovikello soi varmasti.
Ja se yllätys kun pidät jostain ihmisestä ja saat yllätykseksesi kuulla hänen puhuneen sinusta pahaa. Tai se yllätys kun olet itse nähnyt paljon vaivaa vieraiden vuoksi ja he yllättäen ilmoittavat liian myöhään, etteivät tulekaan ja tekosyy on luokkaa puujalka katkesi eikä kellään ole uutta.
Inhoja yllätyksiä ovat myös keskellä yötä usein alkavat äkilliset taudit.

 No täytyyhän se mainita, että mukaviakin yllätyksiä on ihan arjessakin, vaikka minä mieluummin eläisinkin edes hieman ennakoitavaa arkea. Hyvät numerot koulusta Isommalle ovat aina hyvä yllätys vaikka tiedänkin pojan osaavan. Jos mies tulee ajoissa töistä se on aina yllätys. Ja vasta sain ihanan oikean kirjeen postissa ystävältäni, se oli mukava yllätys!


4 kommenttia:

  1. Hei mahtava yllätys! Sitten lopulta... ..mutta oli valmasti kamalaa ja kamalan rankkaa odottaa niin kauan. Me odoteltiin tuota neitiä vuoden verran (se oli hirveää!), sitten menin gynelle, sain jotain hormoonipillereitä ja ekasta kierrosta tärppäsi! =)


    Samaa mieltä tuosta inhasta tunteesta mikä tulee jos ei yllätyksestä pidäkään. Pahinta on jos se yllätys tulee omalta mieheltä. Toinen on nähnyt vaivaa ja rakkaudella suunnitellut (ja usein itse nikkaroinut) ja sitten lopputulos onkin jotain... ...ei ehkä sellaista mitä olisi itse valinnut. ;) Kurjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se odottamisen arvoinen pienimies :D

      Mulla pahimmat yllätykset on äidiltäni jonka tiedän näkevän vaivaa ja käyttävän aikaa ja noh, menevän aika usein pahasti pieleen... ;D

      Poista
  2. tykkään yllätyskukista ne ovat kukat mitä mieheni keksii tuoda tavallisela päivällä ei synttäri, eikä naistenpäivän johdista vaan muuten vaan ... se on niiiin ihana ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukat olisikin ihan mukavia yllätyksiä, ainakin leikkokukat, ei ehkä sellainen jukkapalmu jonka mun isä toi äidilleni 35v hääpäivänä, ensimmäinen ja viimeinen kukka mitä se on ikinä tuonut ;D

      Poista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)