Google Analyticsin seurantakoodi

torstai 3. tammikuuta 2013

Sydän

Viitisen vuotta sitten sain välillä aivan järkyttäviä kohtauksia, ne alkoivat aaltomaisena kipuna rinnan kohdalla, siirtyivät selän puolelle ja kipu oli kovinta mitä olen koskaan kokenut, reippaasti yli minkään synnytyskivun tai ylipäänsä minkään.
Sain näitä kohtauksia muutamia kertoja, ennenkuin hakeuduin lääkäriin.
Ja sydäntä se lääkäri epäili.
Siitä sitten tutkimaan vaan ja tehtiin rasituskoetta ja muuta vastaavaa, mutta ei se sitten sydän kokeiden perusteella ollutkaan.

Puolen vuoden aikana sain silloin tällöin noita kohtauksia, kunnes ne alkoivat pahenemaan tosissaan. Pakkohan sitä oli taas tutkia, saatoin maata vessan lattialla kivuissani kolmekin tuntia vähintään joka toinen päivä, yleensä kohtaus tuli illalla tai yöllä. Miksi sitten vessassa? Koska samalla saattoi oksettaa hurjasti.

Sappikivethän sieltä löytyi. Tosin lääkäri joka tämän totesi totesi samalla, ettei tämä määrä aiheuta kivuliata kohtauksia. Meni hermot ja karjaisin lääkärille (hyvin minulle epätyypillisesti): "Mitä helvettiä ne minun kärsimät kohtaukset sitten on?" Johon pissapää-lääkäri tyynesti: "Ihmiset kokevat kivun hyvin erilailla". Ihmisenä joka kestää aikalailla hyvin kipua tuo otti päähän ja paljon.

Jatkotutkimuksiin en päässyt ja olimme juuri lähdössä kesälomalle. Sain mukaani vain lappusen vältettävistä ruoka-aineista ja Litalginia. Kohtauksia alkoi tulla päivittäin, vaikka söin Litalginia ja vältin kaikkia sappiruokavalio-ruokia. Välillä kohtaukset olivat isompia, välillä pienempiä.

Kesälomareissullamme menimme mieheni mummon luo ja hän tarjosi jotain, ihan tavallista itse tehtyä mannafruttia se taisi olla. Sain niin hirveän kohtauksen, että oksensin sappea parin tunnin verran siellä mummon vessassa. Ja mummo tietysti hädissään, että johtuuko se hänen ruoastaan ja mieheni vakuuttamassa, ettei se nyt ole sen ruoan vika.
Seuraavana päivänä sain samanlaisen kohtauksen maustamattomista, pelkässä vedessä keitytyistä nuudeleista.
Sitten sain samana päivänä kohtauksen vehnäleivästä.

Viimeinen niitti tuli sitten saman iltana kyläpaikassa tarjotusta pikkuleivästä. Söin siitä puolet. Makasin vessanlattialla reippaat kaksi tuntia ja todella luulin kuolevani.

Mies lähti kiireellä viemään sairaalaan, jossa todettiin myös haiman tulehtuneen, sappi oli jo siinä tilassa, että poisto piti tehdä välittömästi.

Vieraillessani tuossa toisessa suomalaisessa sairaalassa (kuin omassani siis) sain ruhtinaallista kohtelua, sain yksityishuoneen ja joka välissä joku kävi kyselemässä tarvitsenko jotain ja onko kaikki hyvin. Sieltä lääkäri soitti myös minun kuulteni tälle surkean "ei tämä kohtauksia aiheuta"- diagnoosin tehneelle lääkärille ja haukkui tuon lääkärin pataluhaksi. Ei ehkä tarvitse erikseen mainita minun myhäilyäni vieressä.

Tuolla sairaalassa sain myös elämäni parhaimman kommentin koskien ulkonäköäni :) Ulkomaalaistaustanainen lääkäri tuli kokeilemaan onko vatsassani pingoitusta ja painelleessaan vatsaani hän hymyili leveästi ja sanoi "Sinulla ihanan pehmeä maha, kiva tunto, pehmeä maha" :) Toki tiedän hänen koittaneen sanoa, että ei ole pingoitusta, mutta saanhan silti kuvitella hänen tarkoittaneen, että minun ei-ollenkaan-pyykkilauta-vatsani on ihana ;)

Laihduin tuon noin suunnilleen puoli vuotta kestäneen sappisairasteluni aikana noin 15kg, koska jouduin välttelemään lähes kaikkea mahdollista. En silti kehoita kokeilemaan tätä laihtumismetodia ;)

12 kommenttia:

  1. Mää olin kerran selkäni kanssa päivystyksessä. Siellä oli hyvin vähän suomea puhuva päisvystyslääkäri. Olin onnistunut kasvattamaan pitkät kynnet. Lääkäri oli huomannut ne ja yritti elekielellä tiedustellä, että olenko lakannut myös varpaankynnet. (Kun se on selälle semmoinen huono pyöreä asento) Mää luulin hädissäni, että se viittilöi, että sulle jää kädet, mutta varpaat amputoidaan. Tarvittiin yksi suomea puhuva hoitaja ja yksi rauhoittava, että grandeluokan paniikkikohtaus laski :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nauran niin, et vedet valuu silmistä kun kuvittelen tuota mielessäni :D

      Poista
    2. Ei hitto, nyt kyllä repes naurulihakset Kiki! :D

      Poista
  2. On aika pelottavaa, kun tuntemuksia ei oteta tosissaan tai niitä vähätellään. Ja vielä pelottavampaa on, että lääkärissä ei kunnolla tutkita. Sairaana vie hirveästi energiaa yrittää vaatia oikeuksiaan, kun joku väittää vian olevan korvien välissä... Onneksi lääkäri kuuli kunniansa! Liekkö tuossa olisi ollut hoitovirhesyytteen paikka jopa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sama tuli mieleen joskus sitten kun olin kunnolla selvinnyt siitä (tähän ois voinut kirjoittaa vielä osa 2, koska ne sappikivet leikattiin ja sit se jouduttiin yhdestä kohtaan avaan uudelleen, mutta toisaalta se on sit jo ihan eri juttu...). Me ollaan valitettavasti jouduttu tän jälkeenkin kohtaamaan surkeita lääkäreitä Pienemmän allergioiden vuoksi, mutta onneksi joukkoon on mahtunut myös niitä aivan mahtavia, niin etten ole kokonaan menettänyt luottamustani lääkäreihin ;)

      Poista
  3. Kurja juttu nuo sappikivet, mutta hyvä, jos olet nyt kunnossa. :) Tuosta Kikin kommentista tuli mieleeni kielimuuri, jonka kohtasin käydessäni sairaalassa Italiassa ennen joulua. Sydämen kohdalta oli alkanut yhtäkkiä pistää kovasti ja halusin käydä tarkastuttamassa, ettei mitään ole pahemmin vialla. Koitin sitten siinä huonolla italiallani / englanniksi selittää, että rintaan särkee ja pitäisi varmaan ottaa sydänfilmi. Tulos: Mut ohjattiin gynekologiselle osastolle - luulivat mun tarvitsevan rintatarkastuksen :D Haha. - S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sappikivien osalta kunnossa kyllä :) Vaikka sappi on poistettu niin voi niitä kiviä muodotua silti joskus, mulle ei onneksi ole käynyt niin :)
      Tuo ulkomailla lääkärissä käynti on vielä kokematta, se tosiaan vois olla aika mielenkiintoista osaltaan ;D

      Poista
  4. Hyvänen aika millainen tarina. Kihisen täällä vahingonilosta, että se tyhmä, laiska ja saamaton lääkäri sai kuulla kunniansa. Ja niin, onneksi olet nyt terve. :)

    Kikin lääkärikokemus tosiaan pistää itketysnauramaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pistää, uudelleen luettunakin :)

      Poista
  5. Onpas hurja tarina! Onneksi kaikki päättyi loppujen lopuksi hyvin, mutta olisi siinä voinut käydä tosi huonosti tämä tohelolääkärin ansiosta...

    VastaaPoista
  6. Onpas hurja tarina! onneksi kaikki päättyi loppujen lopuksi hyvin, mutta tosinkin olisi voinut käydä tämän tohelolääkärin ansiosta...

    VastaaPoista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)