Google Analyticsin seurantakoodi

perjantai 25. tammikuuta 2013

Maisema

Lapsuudenkodin maisemaan kuului oleellisena osana hyppyrimäki. Siellä se häämötti jättimäisenä taustalla pihalla leikkiessä. Aika usein kuvittelin talvella isän kolaamassa pulkkamäessä itseni mäkihyppääjäksi ja minisuksilla liidin kuin Matti Nykänen mäkeen tehdystä hyppyristä.
Minisukset olivat kivan keltaiset.
Haaveilin kuinka hienoa olisi olla ensimmäinen kuuluisa tyttöhyppääjä. Kuinka hyppäisin valtavan hypyn täydellisellä laskeutumisella ja kypärän pois ottaessani kiharat ryöppyäisivät pitkin selkää ja vasta silloin paljastuisi kuka mysteerinen hyppääjä on. Mitä siitä, että minulla oli pottapää-polkkatukka ja piikkisuorat hiukset.

Kesäisin olin huippu-esteratsastaja. Äidin aikuisten polkupyörä oli estehevonen ja sillä ajettiin kivien ja oksien yli kuin parhaidenkin esteiden.
Ei väliä vaikkei pylly yltänyt penkille.
Oma lastenpyörä oli shetlanninponi, jolla jumpsuteltiin maastossa.
Pilttuut rakennettiin metsän rajaan kaverin kanssa joka haluasi aina äidin pyörän, sen upean arabialaisen täysverisen.
Mitä siitä, että äidin pyörä oli oikeasti vaihteeton mummomallin Tunturi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro jotain, se ilahduttaa :)