Google Analyticsin seurantakoodi

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Pappa

Meille tuli juuri pappa hoitoon kuten 3v sanoi, siis minun isäni kylään. Pappa on niin tärkeä ihminen meidän pojille, etten edes osaa kuvailla. Kenelläkään muulla ei ole poikien elämässä juuri sitä osaa, pappa on se kenen kanssa vaihdetaan autoon renkaita, kolataan lunta ja tehdään maailman suurin liukumäki ja siitä sitten papan kanssa lasketaan Stigalla alas (meillä on 3 Stigaa, Isomman, Pienemmän ja Papan).
Papan kanssa kuljetaan metsässä jäljittämässä pupuja ja oravia ja hämmästellään eri otusten kakkakikkareita. Pappa on myös se, joka jaksaa juosta polkupyörän vierellä vielä siinä vaiheessa missä äiti huutaa "Aja vaan tuonne kolmannelle lyhtypylväälle ja takaisin, niin äiti vähän... läähpuuh.... odottaa tässä...!"

Pappa myös ilmestyy klo.10 aamulla meidän ovelle ja hakee Pienemmän lumitöihin mummolan pihalle, koska ilma on niin kaunis ja lunta riittävästi. Pappa vie Isomman luistelemaan jos iskä ei pääse ja jaksaa kuunnella loputonta pölinää Batmanin lisävarusteista mennessä :)

Pappa täytti tänä vuonna 66 vuotta ja on todella hyvässä kunnossa. Silti välillä mielessä nykyisin vilahtaa kamala ajatus ajasta jolloin pappaa ei enää ole. Varsinkin viime aikoina kun läheinen tuttava menetti samanikäisen isänsä yhtäkkiselle sairaskohtaukselle.

Nyt kuitenkin vielä työnnän nuo ajatukset pois mielestä ja kuuntelen tuota ihanaa älömölöä joka lähtee kun kolme toisilleen niin läheistä ja minulle niin rakasta ihmistä ajaa HotWheels radalla, täysin tosissaan tietysti ;)

4 kommenttia:

  1. Voi, kuulostaa ihanalta! Lapsille jää varmasti myös hyvät muistot papastaan aikanaan. Meidän pikkuisen pappa asuu kaukana ja reilun vuoden aikana he ovatkin kohdanneet vain kahdesti. Surettaa, että pappa eli oma isäni tulee jäämään hyvin etäiseksi. Vaan minkäs teet...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja on ihanaa :) Meillä olisi olemassa miehenkin puolelta pappa, mutta häntä ei valitettavasti pappana olo vois vähempää kiinnostaa. Yritystä on meidän suunnalta ollut, mutta enää en edes jaksa.

      Poista
  2. Mun isä kuoli kun odotin O:ta, olin muistaakseni jollain viikolla 25 tms (siinä vaiheessa unohdin pariksi kuukaudeksi koko raskauden). Se on yhä suurimpia suruja, ettei O:lla ja P:llä ole elämässään mun isää, josta olisi tullut ihan maailman paras pappa (vaikka on appiukkokin hyvä isoisä, ei siinä mitään). Mun isä oli suht nuori ja kuoli aika yllättäen, joten näitä ei voi ennustaa - tuntuu, että monilla on joku lähisukulainen kuollut lapsen syntymän aikoihin, selitetään että "vanhan täytyy poistua kun sukuun tulee uusi", mikä on aika kamala näkemys :D

    Anyways, ihanaa että teillä on pappa mukana ja hyvin menossa. Ne on parhaita <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi surku :( Elämää ei todellakaan voi ennustaa, mikä pitäisi aina muistaa ja nauttia kaikista hetkistä läheisten ja rakkaiden kanssa <3

      Poista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)