Google Analyticsin seurantakoodi

maanantai 17. joulukuuta 2012

Ottajat

Ihmisissä on sellainen alalaji kuin ottajat. Ne on niitä ihmisiä, jotka kaatavat ongelmansa muiden niskaan, kaatamalla kaatavat, eivätkä pelkästään kaada, vaan vaativat samalla muita jotenkin auttamaan, kuuntelemaan, tekemään jotain heidän hyväkseen.
Mutta mitä tapahtuu jos näiltä ihmisiltä tahtoisi samaa? Edes kuuntelua silloin kun on jollain muulla huolia?
He karkaavat, sulkevat korvansa, käyttäytyivät kuin sitä toista ei olisikaan tai mikä pahinta, he vähättelevät. "Eihän tuo mitään, mutta minullapa...."

Hyvä neuvo on se, että elämässään pitäisi vain ihmiset jotka rakastavat, motivoivat, rohkaisevat, inspiroivat, saavat aikaan iloa elämääsi, parantavat jollain tapaa elämääsi. Jos joku ihminen ei täytä yhtään noista kohdista, hänet tulisi jättää pois elämästäsi...

täältä
Ihan ok, jos se onnistuu, onhan se tavoiteltavaa elämää, elämä jossa jokainen ihminen ympärilläsi on vain positiivisesti elämääsi vaikuttava. Tietystikään tässä ei tarkoiteta sitä jos jollain ihmisellä on huolia, murheita tmv, vaan nimenomaan emotionaalisia vampyyreita, niitä jotka nielevät sinusta jokaisen ilon pisaran.
Mutta mitä jos se "vampyyri" on työkaveri... tai vielä pahempaa, sukulainen, vielä läheinen sellainen?


2 kommenttia:

  1. Mää olen kutsunut näitä ottajia energian syöjiksi, mutta emotionaalinen vampyyri kuulostaa paljon paremmalta :) Koska sellaisen ihmisen lähellä olon jälkeen kokee olevansa kuiviin ammennettu. Ihan kuin olisi tehnyt raskaan fyysisen työn vaikka olisi vaan kahvikuppia nostellut ja nyökytellyt. Mää niin olen taas sun kanssa samaa mieltä :)

    VastaaPoista
  2. Nimenomaan, tuo on osuvasti sanottu, et vaikka ois vaan kahvikuppia nostellut niin on olo kuin raskaantyön raatajalla! Ollaan samaa mieltä ;)

    VastaaPoista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)