Google Analyticsin seurantakoodi

maanantai 10. joulukuuta 2012

Kun suljen silmäni

Bazar kustannus
Kun suljen silmäni on S.J Watsonin kirjan nimi, englannin kielinen, alkuperäinen nimi on Before I go to sleep ja kerrankin voin sanoa, että suomennos nimestä on minusta aivan mahtava, jopa paljon parempi ja kuvaavampi kuin alkuperäinen nimi!

" Christine herää joka aamu vieressään vieras mies, joka kertoo olevansa hänen aviomiehensä....  Joka ilta kun Christine nukahtaa, hänen muistonsa kuluneesta päivästä pyyhkiytyvät pois."

Kirjan elokuvaoikeudet on myyty ja en ihmettele sitä yhtään, todella vetävä, dekkarimainen kirja joka ainakin minun oli luettava pikaisesti loppuun saakka, jotta saan tietää miten Christinen käy. Kirjaan on otettu oppia oikeista sairaskertomuksista, siis siinä mielessä, että tällaisesta amnesiasta kärsiviä ihmisiä on oikeasti olemassa, tosin en tiedä onko tässä nyt käytetty kuinka paljon sitä kuuluisaa dramatisointia, no juonellisesti varmasti ainakin, mutta siitä en tietenkään voi kertoa enempää, varsinkin kun tämän kirjan kertomus on sinällään aika pieni eleinen, toistuuhan Christinen päivät aikalailla samanlaisesti, joka aamu hän herää muistamattomana ja joutuu aloittamaan elämänsä tietystä pisteestä, aina uudestaan ja uudestaan. Kirjassa on kuitenkin sopivan klaustrofobinen tunnelma, sellaista jännitystä, että sivua kääntää melkein hypnoottisesti jotta pääsee sinne loppuun saakka.

Ei tämä minun kirjahyllyyni jää, kirjakaapistani kun löytyy tosiaankin ainostaan kirjat jotka luen satavarmasti uudestaankin (ja mielellään vielä uudestaankin) tai on siellä pari kirjaa jotka ovat vain puhtaasti tehneet vaikutuksen, vaikken ole vielä vuosienkaan jälkeen niitä uudelleen lukenut. Tämä nyt ei ihan sinne saakka yllä, mutta todella luettava kirja on, jännittävä ja mukaansa tempaava, mitäs muuta sitä tarvitseekaan :)

Samantyylisestä aiheesta on muuten tehty myös elokuva, ohjaaja Christopher Nolanin (paremmin tunnettu Batmaneistaan ja esim. Inceptionista) Memento. Kirja voitti elokuvan tästä aiheesta100-0.

Vuonna 2000 tehty elokuva, jonka pääosissa on Guy Pierce ja Carrie-Ann Moss, kertoo siis samankaltaisesti amnesiasta kärsivästä miehestä. Sensijaan, että mies tyytyisi kirjoittamaan paperille, hän tatuoi muistettavat asiat itseensä (varsin hankalaa lukea...). Elokuva kulkee pääosin käänteisessä aika järjestyksessä joten se on välillä suorastaan vaikea seurata. Elokuvassa on kuitenkin mustavalkoisia otoksia jotka taas puolestaan menevät oikeassa aika järjestyksessä.

Elokuvakin oli viihdyttävä, katsottava, jos keskittymiskyky riittää ;) ja mielenkiintoinen. Silti jos tästä aiheesta jotain pitää lukea/katsoa/tutustua niin ottaisin kirjan paljon ennemmin. Silti molemmissa on sama tunnelma, se hämmennys on niin kouriintuntuvaa ja saa kieltämättä heti miettimään mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa...

Joten: Lukekaa ihmeessä, kannattaa!


3 kommenttia:

  1. Mulla on sulle blogissa joulukiertokyselyhaastis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tykkään :D Olinkin just alkamassa kirjoitteleen mut vastaankin nyt heti alkujaan siihen :)

      Poista
    2. Jaa, paitsi, että jotain mättää eikä se anna mun kirjoitella sitä... No, julkaisenkin nyt täksi päiväksi ton minkä aloittelin illalla ja kokeilen tätä uudelleen huomenna :D

      Poista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)