Google Analyticsin seurantakoodi

lauantai 17. marraskuuta 2012

Today

 Menin katselemaan verhokankaita tänään Eurokankaasta. Keittiönverhot mielessä, olohuonekin tarvitsisi uudet verhot ja katselin kyllä niitäkin, mutta nyt ensimmäisenä ajattelin hankkia ne keittiön verhot.

 Mulla oli ajatuksena tällainen joku kaupunkimaisema tai taloja tmv, jotain esittävää silti. Pari vuotta sitten Euronkankaassa oli aivan mahtava kangas, jossa oli kerrostaloja ja taloja sekaisin valkoisella pohjalla, punaisia ja mustia ja harmaita. Silloin olin juuri hankkinut muualta keittiön verhot ja harmitti.
Tämä kuva mielessä menin nyt katselemaan löytyisikö jotain vastaavaa.
 Löytyihän niitä, mutta sitten löytyi muitakin. Niinkuin aina käy. Eniten ihastuin hullua kyllä tuohon alimmaiseen kettukankaaseen. Mutta talotkin oli kyllä kivoja, samoin puissa viehätti sekä kuva, että se ihana asia, että siinä on häivähdys violettia. Olohuoneesta näkee keittiöön ja olohuone on musta/valko/violetti (johon lisään keltaista tässä piakkoin).
Koska olin taas ihastunut useampaan kankaaseen kerralla niin pakko tehdä niin kuin usein ennenkin. Mietin ja annan alitajunnan tehdä työtä ja kyllä se sieltä jossain vaiheessa pompsahtaa, et mikä jäi eniten mieleen...

Muuten lauantai meni äidin kanssa kaupungilla kiertäessä, kahvilassa (naaam, juustokakkua!), pari vaatekauppaa (ilman ostoksia!!) ja sitten (tyypillisesti) lastevaatekassin kanssa kotiin.

Illaksi on luvassa pizzaa, eiliset hauskat kotivideot ja elokuva Neverland. Eilen katsottiin miehen kanssa upeasti nimetty Seeking a Friend for the End of the World. Draamakomediaksi sanottu elokuva jossa on Steve Carell, odotukset oli korkealla. Olen todella tykännyt Evan taivaanlahja, Salainen agentti 86, Hölmö, hullu rakkaus (erityisesti!!), elokuvista ja tietysti Konttorista. Ja komediat ei edes ole niitä mun elokuvia yleensä. Keira Knightley ei kuulu suosikkeihin, mutta menettelee.
Itse elokuva sitten? Ei kannata ottaa jos haluaa nauraa. Ei sillä, että elokuva olisi huono, mutta lukuunottomatta muutamaa hymyilyttävää(/naurattavaa) kohtaa ja hassua siivojaa elokuva ei todellakaan ole komedia. Rakkautta löytyy ja surullisuutta. Lopussa kyyneleet olisi varmaan tullut jos olisi rakkaushöperö joka itkee elokuvissa ;) minä en ole. Ei kuitenkaan varsinaisesti mikään hyvänmielen elokuva.

Ai niin ja katsottiinahan me miehen kanssa myös Chernobyl Diares kauhuelokuva. Mun on pakko aina nähdä nämä tällaiset, vaikka alussa jo arvaa aikalailla lopun. Sellaista ajantäyttökauhua, ei hirvittävän omaperäistä. Loppu olisi saanut olla kekseliäämpi... no koko elokuva olisi voinut olla kekseliäämpi. Mua jää näiden jälkeen aina tympimään ajatus, että samalla ajatuksella ja miljööllä ja mahdollisuuksialla olisi saanut niin paljon parempaa tulosta aikaan.

**kuvat Euronkankaan kotivuilta

2 kommenttia:

  1. Tosi kauniita kankaita kaikki. Tässä on kyllä sulla edessä valinnanvaikeutta:)

    VastaaPoista
  2. Niin on :) + ne 10 muuta jotka myös oli ihania :D

    VastaaPoista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)