Google Analyticsin seurantakoodi

torstai 29. marraskuuta 2012

Esi-murrosikäisen äiti keski-iän kriisissä

"Esimurros- ja murrosiässä lapsen on vähitellen kypsyttävä itsenäisyyteen ja etsittävä uudenlainen suhde itseensä ja vanhempiinsa. Käytös voi olla hämmentävää. Välillä elämä kulkee enemmän lapsen, välillä nuoren kengissä. Voi vaikuttaa kuin kehitys taantuisi, ottaisi aikalisän ennen uusia kehityshaasteita. Lapsi voi olla kömpelö, uhmakas, kovaääninen, huolimaton, rauhaton, kiihkeä, ärtyisä ja herkkä. Tavallista on myöhästely ja vitkastelu." MLL vanhempainnetti

Voih, meillä nyt niin ajankohtaista! Kolme vuorokautta on kestänyt nyt, aiemmin ollut meillä vain pyrähdyksittäin käymässä: esi-murrosikä. 

Voi minun pientä poikaani. Välillä niin suuri, välillä niin pieni. Aamulla herttainen aurinko, illalla karmaiseva kiukkupussi, kun kaikki on väärin, ei saa sitä, ei saa tätä jne. Ja sitten taas 15min päästä ollaan niin suloista ja pientä.

Kovasti olen jutellut kavereiden kanssa joilla on samanikäisiä poikia, onneksi niitä on, muuten varmaan epäilisin jo jotain persoonallisuushäiriötä ;)
Tuntuu olevan kaikilla aivan samanlaista, tai ainakin suunnilleen.

Vielä eilenhän se oli vauva...? Mihin helv* tämä aika katoaa? Ja jos puhutaan minusta niin olenko minä esi-keski-ikäinen?

Jostain olen lukenut,että kirjailija Will Self sanoi, että elämässä tulee piste, jolloin lakataan sanomasta 'hey' ja aletaan sanoa 'bye', tullaan siis siihen ikään, jolloin suurin osa elämästä ja valinnoista on takanapäin. Jos se on keski-iän määritelmä (henkisen, fyysinen alkaa ilmeisesti 35-vuotiaana, joten hello rappeutuminen oikein urakalla!) niin en taida olla lähelläkään.
Olen ihmisenä niin keskeneräinen kuin olla ja voi ja lisäksi olen tehnyt elämässäni hyvin harvoja valintoja. Minulla suuria valintoja todellakin ovat vielä edessä, en kai muuten pohtisi (melkein päivittäin) mm. näitä:


täältä
-minkä ammatin valitsen, opiskelenko vielä (tässä iässä, heh heh), vai tyydynkö siihen mitä on, vaikka en ole täysin tyytyväinen
-tehdäkö kolmas lapsi vai ei
-missä ja miten haluan viettää elämäni, siis asumiskysymys tämä kuitenkin on eniten, ei parisuhde tmv

Ja lisäksi, välillä tunnen olevani aivan hukassa itseni kanssa. Kun lisää mm. nuo kysymykset siihen tunteeseen, että minun täytyy kehittyä ihmisenä vielä ja paljon, niin sehän on.... keski-iän kriisi??!! ARGH.






ps. Ruksaan kohdat 2, 5 ja 6 ;D
täältä


Hah! Niinpä. Siis todella, johtuukohan tämä kaikki siitä, että täytän joulukuussa vuosia?!
Ja tosiaan, tiedän, ettei niitä ole vasta kuin muutama päälle kolmekymmentä, mutta eihän mun pikku pojankaan pitäis olla vielä missään esi-murrosiässä.. Kaikkiko alkaa nykyään aiemmin...

1 kommentti:

  1. Voisiko tuon keski-iän kriisi testin käsittää niin, että koska mä en ole mies, niin ei ole mitään kriisiäkään :D Vakavasti ottaen, mää löysin tekstistä itselle kovin monta tuttua asiaa.

    VastaaPoista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)