Google Analyticsin seurantakoodi

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Surusyömingit

Ome tekemän mozzarella-rucola-tomaatti-pizzan päälle Ingamanin uutuus Rommisuklaa- jäätelöä. Ja kello on vasta 15.30...  Mikä minuun on mennyt?!

Tai tiedänhän minä, Elämän lyhyys iski taas päin näköä. Ensin suru-uutinen läheisestä perheestä ja sitten oman lähisukulaisen sairaalareissu josta ei tietoa vieläkään mikä vikana.

Iltaisin minä silittelen poikieni silkkisiä poskia ja pehmeitä hiuksia ja ajattelen, että voisipa tämä jatkua näin ikuisesti. Mitä väliä Pienemmän allergioilla tai isomman matikkavaikeuksilla on silloin kun elämä on niin haurasta ja joskus se loppuu niin järjettömän yllättäen?
Pitää muistaa nauttia jokaisesta hetkestä, ihan kirjaimellisesti.

Mutta sen verran on tosiaan mieli maassa, että turvaudun jälleen ikiaikaiseen keinooni, syömiseen. Kun suu ja maha on täynnä niin onnistun hetkeksi huijaamaan itseäni, että mullahan on ihan hyvä olo.... Ja kun ei oo. Ja kun on kymmenen kertaa kauheampi kun farkun nappi ei enää mee kiinni.

Joten ryhtiä nyt, nainen! kiljun mielessäni samalla kun suu puputtaa tasaiseen tahtiin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro jotain, se ilahduttaa :)