Google Analyticsin seurantakoodi

torstai 4. lokakuuta 2012

Karmea kauppareissu

Oltiin Pienemmän kanssa tänään ihan ruokaostoksilla kun iski uhmakohtaus. Ja tälläkertaa ei minulle, vaan normaalisti niin kaupoissa siististi käyttäytyvälle lapselleni. Juntturapäisenä ryntäsi kuin hullu lehmä läpi leluosaston ja pikkukärryt vain viiletti.
Kiljunta kuului varmasti kassoilta peräseinän maitohyllylle ja takaisin ja kyseessä siis nimenomaan paikkakunnan suurin marketti, ei mikään lähisiwa.

Koitin napata lasta kainaloon minkä ehdin, mutta kömpyräkädet ja hitaat jalat sen todella hienosti estivät varsinkin kun vastassa oli mitä vikkelin 3,5v.
Joskus kiroan tätä reumaa tällaisissa tilanteissa, Esikoisen perässä vielä pystyin juoksemaan niin, että aikuinen vs. lapsi tilanteessa minä aikuisena menin nopeampaa, nyt polvi estää juoksemisen ja kun en ole taas kahteen sairastamisviikkoon saanut Enbreliäni niin sen huomaa.

No, lopulta pääsin lähikontaktiin, kun lapsi oli jo puolivälissä kauppaa menossa ja huuto sen kun jatkui. Onneksi kyseessä oli aamupäivä, kaupassa ei ollut mitään ruuhkaporukkaa rynnimässä vaan max. 10 mummoa pullakahvilla ja muutama muu.

Lähikontakti tosin petti, luulin ottaneeni poikaa hartiasta, mutta sainkin kiinni vain takin hupusta. Samaan aikaan kun tajusin virheeni ja sen, että huppuhan siinä hommassa vain jää käteen (kiitos nepparikiinnityksen!) kuului noin metrin päästä kauhistunut huokaus: "Nyt se lapsi kuristuu, kato nyt Eino! " (nimi muutettu, koska en todellisuudessa nyt muista minkä nimen se mamma henkäisi).

Lapsi pysähtyi kuin ihmeenkaupalla siihen kuitenkin, minä seisoin huppu kädessä käytävällä ja Eino muoreineen siinä vieressä. Mulla tuskanhiki otsalla ja lapsella pirullinen "Vielä minä tästä lähden"-virne naamalla en voinut muuta kuin mulkaista pariskuntaa pahimmalla osaamallani tavalla (ja voin vannoa, se on paha!), napata lasta nyt tällä kertaa kädestä ja sanoa tiukimmalla äänellä mitä osaan: "Anna olla viimeinen kerta, muuten en ikinä enää ota sinua kauppaan mukaan!"

Joo, pari kliseetä tuossa tuli päästettyä. Siis otanhan minä sen mukaan jokatapauksessa, yleensä aina, koska tehdään ostokset sellaiseen aikaan, että Esikoinen on koulussa ja mies töissä, joten pakkohan sitä on mennä Pienemmän kanssa. Miehen työajoista kun ei tiedä, tänäänkin vetäisi sellaisen kevyen 04-19 päivän, eikä tuon jälkeen sitä voi jättää lasten kanssa, että minä lähtisin kauppaan. Pari kertaa on ollut pakko ja kotiin tullessani lapset hyppivät olohuoneessa käyttäen miestä trampoliinina ja mies sen kun nukkui.

Ja siitä kaupan pariskunnasta. Kunhan olin (ihan nätisti ja sivistyneesti) sitten puhutellut Pienempää siitä miten kaupassa käyttäännytään ja Pienempi oli huulet väpättäen pyytänyt Anteeksi! niin saimme "huomaamattomat" varjot loppu kauppareissulle. Pariskunta siis lievästi sanottuna kyttäsi meitä, ilmiselvästi Lastensuojeluilmoituksen toivossa... No, ei varmasti tarvinnut enää huolehtia, Pienempi kiilasi kylkeen oikein kauniisti ja liverteli loppuajan Äiti Rakasta ja Olet Niin Ihanaa ;D ja muutenkin käyttääntyi varsin mallikelpoisesti :)

Kassajonossa eivät sentään kehdanneet tulla meitä seuraaviksi vaan menivät toiselle kassalle, mutta siitä ovelle ohi kulkiessani käsi kädessä Pienempi-Mussukkaisen kanssa tunsin varsin hyvin katseet selässäni täsmälleen niin kauan kuin poistuimme kokonaan kaupasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro jotain, se ilahduttaa :)