Google Analyticsin seurantakoodi

lauantai 29. syyskuuta 2012

Päästä mut pois ja Anna mun olla!

Jostain syystä nuo kaksi kohtaa kahdesta eri kappaleesta soi toistona päässä tänään.
Tämä lapsiperheen sairastelu- helvetti sais jo loppua, kiitos.
Kolme viikkoa on mennyt niin, että ainoat mun kotioven ulkopuolella käynnit voi laskea yhden käden sormilla ja kaksi niistä oli tk:ssa, joten ei hirveesti naurata.
Nyt kun sitten kaikki muu alkaisi olla kasassa hyvin, niin eiköhän mulle iskenut iriitti ja polvi kiukkuaa.. Stressin laukeamista tjn, en tiedä, mutta jotain sellaista sen täytyy olla.

Kauankohan muuten menee, että enterorokon nuo jäljet lähtevät pois? Pienemmällä ja mulla on vielä niitä jäljellä. Pienemmällä kropassa, mulla käsissä ja jalkapohjissa. No, onneksi ei naamassa :)
Pienempää jaksan rasvailla ja se on selvästi auttanutkin, saatiin tk:sta lääkäriltä resepti johonkin ihan meille uuteen kortisoniin, Fusidin-Hydrocortison  ( lisätietoa siitä täältä). Lähinnä siis lievästi tulehtuneisiin kohtiin, poika ei malta olla räpläämättä niitä. Lisäksi iho kuivui taas korpuksi, tietty rokon vaikutuksesta sekin ja Essex plussaa kuluu!

Mutta miten sitä pitääkin niin tarkkaa huolta Pienemmän (ja Esikoisenkin) ihosta ja olosta, rasvaa joka punoituksen ja kuivankohdan ja näppylän ja omiani en ole saanut rasvattua juuri ollenkaan?
Siinä vaiheessa kun rasvaus omiin käsiin ja jalkoihin vilahtaa mielessä niin mieleen vilahtaa myös sohva, viltti ja tv tai kirja.. Ja sitten se jää. Nukkumaan mennessä vilkaisen vielä ohimennen rasvaputeleita ja tuubeja korissaan siinä yöpöydällä, mutta painan kuitenkin mielummin pään tyynyyn.

Olen ollutkin aivan järjettömän väsynyt viime aikoina. Sekin varmaan sen vaikutusta kun ensin tsemppaa kolmisen viikkoa ja yöunetkin jäi kohtuu lyhyiksi niin nyt ottaa sit takaisin.
Viime yönä näin aivan kummallista unta liskosta jonka niskasta kasvoi säikähdyksessä violetteja orvokkeja ja minä seikkailin liskon kanssa lentokoneessa peläten sekä liskoa, että lentokoneen tippumista.

Onneksi muutama aamu sitten, taisi olla tiistai-aamu, heräsin vasta siihen kun ulko-oveen koputettiin. Onneksi tämä siis siksi, että takana oli n.14h yöunet, kainalossa Pienempi ja se joka herätti oli koulusta tullut Esikoinen jolla oli jäänyt avaimet aamulla kotiin. Eli tuli "vähän" nukuttua, klo. oli 12.30 kun herättiin :)

Herään kyllä aamuisin laittamaan Esikoisen kouluun, mutta se vie n.35min ja kun ovi loksahtaa kiinni pojan selän takana niin painun takaisin sänkyyn, mikään ei nukuta niin hyvin takaisin uneen kuin lämmin 3v joka kääntyy kainaloon nukkumaan!

Koitin tehdä suoristusraudalla kiharoita. Juu, ei todellakaan mun juttu. Sain aikaiseksi vain harakanpesän joka ehkä etäisesti saattaisi muistuttaa kiharoita jos katsoisi oikein sumuisten aurinkolasien läpi.
Millainenkohan se kiharrintikku tai joku vastaava olisi....?

Nyt musiikkia, kynttilöitä (lapset nukkumaan, mikä haukotuksista päätellen ei vie kauaa) ja joku lisäisi varmaankin et punaviiniä, mutta minä juon mielummin Garagea ;)

Ihana Stand by me!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro jotain, se ilahduttaa :)