Google Analyticsin seurantakoodi

maanantai 24. syyskuuta 2012

Elokuvaa & kirjaa

Katsottiin viikonloppuna kaksi elokuvaa, ATM ja The cabin in the woods. Molemmat edustavat kauhu/toiminta osiota, sitä joka viihdyttää vaikka usein toistaakin samaa kaavaa.

No, näissä molemmissa oli jotain erilaista. ATM:ssä jos peruslähtökohta oli virkistävän poikkeava, vaikka sitten ne säikyttelyelementit olivatkin aika tavallisia. Loppuratkaisu saattaa tympäistä ihmisiä jotka haluavat "helpon" ja perinteisen lopun.

IMDB
En muuten ymmärrä sitten yhtään miksi elokuva on saanut Suomessa ja ilmeisesti joissain muissakin maissa nimekseen No escape? Ajatellaanko sitä, että ATM ei avaudu nimenä...? Vaikka aika varhain elokuvassa kyllä varmasti tajuaa miksi se nimi on ATM :)
Tässä elokuvassa oli virkistävää myös aika uudet naamat, eli näyttelijät ei olleet mitään joka elokuvasta tuttuja.













Toinen tosiaan oli sitten The cabin in the Woods jossa on Chris Hemsworth (jonka pikkuveli muuten on Liam, Nälkäpelistä!). Tästä taas voi sanoa, että sitä luulisi tämän olevan vain peruskauhu-huttua, mutta silloin luulee väärin. Tätä kuitenkin on ollut tekemässä (kirjoittamassa) Joss Whedon ja Drew Goddard (joka myös ohjaajana), joten siitä jo voisi arvata, että tulossa on jotain vähän enemmän.
IMDB

Enempiä paljastamatta voin arvostella vain oman kokemukseni perusteella :) Ihan ok leffa, vaikka toisaalta saatoin odottaa jopa vähän enemmän. Efektit jees, tarina vähän turhankin monimutkainen, suoremmalla tarinalla elokuva olisi ollut ehkä hieman... järkevämpi? :D Sanon minä jonka mielestä jokaiseen elokuvaan voisi ujuttaa fantasiaa ;)
No, juoni vain oli minusta tarinan mätkimisosioon nähden turhankin mutkikas. Elokuvan olisi joko pitänyt pohjustaa ja avata tarinaa itsessään enemmän tai sitten keskittyä enemmän siihen peruskauhukauraan.
Tylsää hetkeä ei tullut, siitä plussaa.

Ja tässä sama kuin 21 Jump Streetissä, lopussa vilahtaa ilahduttava näyttelijä yhtäkkiä yllättäen :) Näistä aina plussaa!



Sitten kirja. Ollaan sairastettu tässä urakalla, ensin pojat, sitten minä ja sitten taas pojat ja nyt ollaan minä ja Pienempi vielä enterorokon kourissa. Eilen luin yhdeltä istumalta (hyödyntäen miehen viimeisen vapaapäivän ja rehkittyäni puolikuntoina aamun imuroiden ja pyyhkien pölyjä) Jim Thompsonin kolmannen Kari Vaara- dekkarin (Jim Thompson Wikipediassa).
Eihän nämä Thompsonin dekkarit mitään maailman ihmeellisimpiä ole, mutta tykkään. Aika perusdekkareita, tosin näissä ehkä väkivalta on vähän suoraviivaisempaa ja jyrkempää kuin joissain suomalaisissa dekkareissa. Mutta se selittynee sillä, että kirjailija on Suomessa asuva amerikkalainen?
Wikipediassa tosiaan näytti lukevan, että Kari Vaarasta/kirjoista tehtäisiin elokuva ja voisin hyvinkin kuvitella näiden toimivan elokuvina jopa loistavasti, kunhan kaurismäkeläisyys unohdettaisiin ja haettaisiin nimenomaan amerikkalaista poliisielokuvan tyyliä suomalaisilla maisemilla :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro jotain, se ilahduttaa :)