Google Analyticsin seurantakoodi

lauantai 4. elokuuta 2012

Elokuva(t)

kuva täältä
Tänään illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan tapahtuu jotain todella odotettua: katsotaan miehen kanssa (minä katson, mies nuokkuu sohvalla) Iron Sky! Todella, todella oletan nyt näkeväni jotain mullistuksellista (onko tuo sana? no, sanotaan sitten paremman puutteessa vaikka vallankumouksellista...?)

Siis kuinka todennäköistä on suomalais(osittain)tekoinen sci-fi komedia?? Joka vielä on haalinut yleisöä enemmänkin kuin tekijöiden lähisuvun verran ja jopa voittanut palkintoja (lisätietoa kuvan linkissä) ja johon on suunnitteilla jatko-osia (oli pakko lihavoida ja kursivoida, siis todella!)!!

Arvosteluthan ovat mitä ovat, konseptia kehutaan ja lopputulosta pidetään tylsempänä kuin mitä sen pitäisi olla. Joka ainakin näin ennen katsomista ihmetyttää, tuolla konseptilla tylsää saa sitten olla jo tekemällä tehty sitä tylsää, kun aihe on mikä on, huomenna varmaankin tästä tiedän enemmän.
Minua naurattaa noissa arvosteluissa se, että tämä mainitaan parhaaksi suomalaiselokuvaksi aikoihin. Siis niinkuin siihen kovinkaan paljoa vaadittaisiin??
Minut tuntevat tietävät kammoni suomalaisiin elokuviin. Voihan sellaisen katsoa, mutta se pitääkö siitä...

Noh, siitä toiseen elokuvaan joka ei ole millään muotoa suomalainen, eli Carriers elokuvan vuokrasin Makuunista tuossa viikolla. Elokuvahan on jo (jo) vuodelta 2009 ja sisältö lyhykäisyydessään siis se mitä siitä lukikin: Neljä kaverusta yrittää suojautua leviävältä virusepidemialta USA:n länsirannikolla. Lopulta he huomaavat, että he ovatkin toisilleen suurempi uhka kuin itse tappava virus.

Joka sinällänsä oli vähän väärin selostettu. Neljästä kaveruksesta kaksi on veljeksiä ja yksi vanhemman veljen tyttöystävä. Neljäs mukaan tullut vähän tuntemattomampi tyttö, ilmeisesti samasta koulusta tmv, ei sillä edes ole väliä.

Elokuva itsessään oli ihan ok ja kaikista eniten pääroolia kantava  Lou Taylor Pucci oli aivan uusi tuttavuus ja oli aika hyvä. Chris Pinen nyt tiedän ennestään, enkä ole tykännyt, eikä se muuttunut vieläkään. Näyttelemisensä kun näyttää nimenomaan näyttelemiseltä.

Kuva kertoo aika paljon jo, kuva napattu googlen kuvahaulla.
Niille äideille jotka eivät kestä katsoa sekunttiakaan kärsiviä lapsia annan vinkiksi: älkää katsoko. Vaikka tässä ei näytetä kärsimyksiä itsessään valtavasti, niin koska asetelma on mikä on (maailmanloppu ja kaikki tulevat kuolemaan) niin ei se lasten kohtalo kovin mukava tässä elokuvassa ole. Se tehdään kuitenkin valtavan selkeästi selväksi ja vaikka en elokuvissa itkekään kuin poikkeustapauksissa niin painava tunne jäi kurkkuun.

Elokuva on enemmän draamaa, kuin kauhua, eivätkä tautiin kuolleet useista nykyelokuvista poikkeavasti muutu zombeiksi.
Sisältö jäi kuitenkin kankeaksi, surullisuus oli painostava ja loppu synkkä. Ei huonoin katsomani elokuva missään nimessä, mutta ei myöskään mitenkään mieliinpainuva.

Olisikohan oikea sana kuvaamaan tätä elokuvaa yhdellä sanalla: Turha?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro jotain, se ilahduttaa :)