Google Analyticsin seurantakoodi

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Riitelyn ABC

Eilisen riita on vielä tuoreessa muistissa ja vaikken ole pitkävihainen, en ollenkaan, niin koitan olla vielä tavallista rauhallisempi.

Inhoan riitelyä. Mutta en ole myöskään sen tyylinen, että minun pitäisi olla aina oikeassa, jotta riitaa ei tule :)

Riita on minusta kuitenkin parempi asia kuin esim. mykkäkoulu. Riiteleminen on myös tervettä parisuhteessa, kunhan sen tekee oikein... Minä en aina tee, myönnän.

Onnellisuuteen kuuluu se, että pystyy kertomaan toiselle jos jokin ei ole hyvin, kohdallaan.
Pitää kyetä ottamaan esiin kummallekin tärkeät seikat ja tarvittaessa riitelemäänkin niistä. Riiteleminen vie asioita eteenpäin, mykkäkoulu tai kaiken nieleminen eivät.

Tunteensa pitää voida ja kyetä kertomaan.
Mutta jos minun mieheltä kysytään niin minä varmaan voisin olla niistä joskus hiljaakin ;)
Kaikkea mitä riidan aikana päähän pälkähtää ei pidä sanoa ääneen.
Rakentevalla riitelyllä voi kasvattaa itselleen paremman parisuhteen.

Sinä et koskaan tai Sinä aina -jutut voi unohtaa. Minulla oli ennen tapana riidella nimenomaan niin. Nyt riidan aikana tietoisesti vältän noita sanoja.

Lisäksi vältän huutamista parhaani mukaan, mutta on myönnettävä, että se on minun syntini riidellessä. Alan helposti huutamaan, jos tuntuu, ettei toinen kuuntele (/kuule) mitä haluan sanoa.

Usein riidellessä yritämme puhua/keskustella vuorotellen. Ensin loukattu osapuoli kertoo missä mättää ja sitten toinen saa puolustautua. Mutta todella, ilman huutamista tai syyttelyä.

Jos jotain en ymmärrä niin pyydän selittämään, enkä oleta vain toisen tarkoittaneen jotain.

Vaikka mököttäminen ei olekaan minusta ok, niin joskus pidämme tietoisesti taukoa, jos jokin asia on aloittassa riidan. Siinä kun hetken hengittelee niin se pahin suuttumuksen purkaus ehtii jo laantua ja ainakin huutaminen on näillä kerroilla jäänyt pois kokonaan. Aina en toteuta omia ohjeitani...

Lopuksi sovimme ja pyydämme anteeksi. Aina. Se on minusya extratärkeää. En koskaan pystyisi edes nukahtamaan vihaisena. Mies kyllä pystyisi, mutta onneksi ei halua :)

Minua huvitti kerran eräässä norjalaisessa dokumentissa joskus vuosia sitten pariskunta jotka riitelivät olikohan se joka perjantai, no, kerran viikossa kumminkin. He olivat sopineet päivän jolloin vaivaavat asiat otetaan esiin.
Aluksi huvitti paljonkin, mutta toisaalta, eiköhän se todellisuudessa ole paremminkin keskustelupäivä? Jääköhän sillä tavalla suurin osa riidoista kokonaan pois, kun on aina kerran viikossa mahdollisuus kunnolliseen keskusteluun puolison kanssa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro jotain, se ilahduttaa :)