Google Analyticsin seurantakoodi

torstai 26. heinäkuuta 2012

Feikkihymytyttö

Minua on kovasti alkanut ärsyttämään eräs ihmistyyppi. Eräs ystävistäni lukeutuu tällaisiin ja on siitä huolimatta minusta hyvä ystävä, mutta hän on sitä minulle, useille muille ei. Voin sanoa näin, koska olen nähnyt hänestä sen mitä useimmat hänen tuttavistaan ja kavereistaan ei näe koskaan. Eli hänen todellisen minänsä. Se johtuu siitä, että olemme tunteneet lapsesta saakka ja olemme olleet elämäntilanteista riippuen enemmän ja vähemmän yhteyksissä jos ei ihan joka päivä niin ainakin joka viikko. Olen nähnyt hänet huonoimmillaan ja parhaimmillaan, mutta parasta on se, että kun olemme yhdessä näen hänet.

Ihmistyyppi on siis kiltit esittäjät. Tiedättekö ihmiset jotka ovat kaikille ystävällisiä, ovat ihania ja kilttejä, halaavat kaikkia puolituttujakin tavatessa sanoen "kuinka ihanaa tavata sinut"?

Kaipa jotkut heistä ovat tosissaankin.

Tällaisista ihmisistä jää puolitutuille ja vähän enemmänkin tutuille usein todella hyvä kuva, häntä kehutaan lämpimäksi, iloiseksi ja positiiviseksi ihmiseksi. Sellaiseksi jolla on kaikki niin hyvin ja jolla jaksaa kiinnostaa mitä muille kuuluu.

Todellisuudessa ystäväni esimerkiksi on usein ärsyyntynyt, helposti hermostuva ja kammoaa ihmisiä jotka haluavat kertoa elämästään, tällöin hän lähettää pikapikaa txt minulle tai esim. miehelleen tai pojalleen ja joku tulee "pelastamaan" hänet tällaisesta tilanteesta ja hän voi iloisesti voivotella kuinka tulikin kiire ja pitää mennä tmv.
Joskus ärsyttää olla hänen seurassaan juhlissa tmv, koska se rooli menee päälle aina hetki kun joku lähestyy.


The Killersin kappaleen nimi sopii tähän niin hyvin :)
Ei ystävällisyydessä ja iloisuudessa ole mitään vikaa. Eikä kaikille tarvitse tietystikään kertoa, että "joo, todellisuudessa masentaa ja kaikki on päin P:tä". Mutta sellainen... täysi valheellisuus on minusta ilkeää. Se, että antaa itsestään täysin väärän kuvan, on aivan eri ihminen. Minusta yliaurinkoiset halihalipusipusi-ihmiset ovat pelottavia!!

Inhoan myös erästä toista ihmistyyppiä. Se on se ihmistyyppi johon minä kuulun ja siksi sitä inhoankin. Elämään ylirealistisesti suhtautuvia ihmisiä, jotka eivät osaa heittäytyä täysillä oikein mihinkään. Niitä jotka eivät osaa feikata hymyä naamalleen jos ei hymyilytä. Ne joilla ei kiinnosta ja jonka naamasta sen näkee, liian helposti.

Olen joskus kovasti koittanut tätä feikkihymypersoonallisuutta ujuttaa itseeni edes murto-osan. Mutta minkä sille voi, että posket puutuvat nanosekunnissa?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro jotain, se ilahduttaa :)