Google Analyticsin seurantakoodi

torstai 26. huhtikuuta 2012

Ongelmia ja ongelmaa

Tässä viikon kuluessa Pienemmän refluksi on taas yltynyt, pulautteluoksentelua (joo-o, 3v...) öisin. Yhtäkkiä poika nousee istumaan, itkee ja huutaa: "Oksu tulee!"
Yhtään kertaa ei ole kuitenkaan tarvinnut lakanoita edes vaihtaa, kultarakas kun on jo näinkin pieneen ikään oppinut oksentamaan suoraan ämpäriin :/
Eli heti kun oksettaa, lapsi nappaa itse pikkuämpärin kouraan jne. Ja juu, meillä on joka yö sängyn vieressä ämpäri. Ja paperia ja pullollinen vettä.
Tällälailla jos oksennus pysyy pienessä mittakaavassa niin lapsi pääsee nukahtamaan pian uudestaan.
Hampaanpesut yms jätetään aamuun, koska muuten näissä tällaisissa periodeissa lapsen unet jäisi aika vähäisille. Se, että nostettaisiin ylös ja lähdettäisiin peseen hampaita herättäisi pojan kunnolla, kun uskoatonta kyllä, tää oksentaminen menee Pienemmällä jo "3 vuoden rutiinilla" niin, ettei se herätä kunnolla vaan pää painuu tyynyyn ja uni tulee samantien kun on vähän suuta purskuteltu vedellä.

Äiti sen sijaan ei ole niin rutinoitunut :/ joten minä valvoin taas pitkälle yötä. Koska ainahan se on se mahdollisuus, että se olisikin ollut oksennustautia tai jotain ihan muuta. Mistä sen koskaan tietää.

No tuossa tuo nyt rakentelee palapeliä ja syönytkin on ihan hyvin.
Itsellä ei ajatus kulje ihan niin loistavasti.

Ensi viikolla häämöttää edessä kylpyläloma miehen kanssa kaksistaan! Sehän olisi aivan mahtavaa, hemmotteluhoidotkin on varattu optimistisesti ;)
Meillä kun on tätä pessimistien iloista asennetta aina viljelty "jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen".
Eli en uskalla kovin suuria odotuksia laitella tuota paria päivää varten. Pienempi oksentelee, mies on hirmuisessa flunssassa ja itsellä se uusi lääke aiheuttaa mahavaivoja ja kipuilua. Esikoinen on jälleen se ns, väliinputoaja, kunnossa, hyvissä voimissa ja valitettavasti vähemmällä huomiolla.
Usein ottaa niin päähän se, että Esikoinen jää pakosta vähemmälle huomiolle kuin mitä haluaisin koska Pienemmällä on vaikka mitä aina menossa ja itsekin olen jaksamisen äärirajoilla usein, mies taas tekee hirmuisia työpäiviä.
Aina välillä sitten järjetän itselleni extra-aikaa Esikoisen kanssa, käydään yhdessä elokuvissa, jäätelöllä, ostoksilla, kirjastossa tmv. Liian harvoin, pelkään silti.

Omassa sisarussuhteessa ja suhteessa vanhempiin on nimittäin käynyt juuri niin, että vanhempi veljeni on jäänyt "vähemmälle". Minä kun synnyin, olin pahasti keskonen ja myös refluksikko, ilmeisesti aika paljon pahemmin kuin edes oma Pienempi.
Sairaalassa on vietettiin aikaa kun olin pieni ja veljeni joutui pärjäämään isän kanssa, tosin veljeni oli jo aika iso silloin, joten ei ole kyse ihan pienen pojan murheista, mutta toisaalta tuntuu, että onkohan juuri se ollut se katkeroittanut juttu, iso poika ymmärsi jo mitä siinä katosi kun pikkusisko syntyi. Tämä heijastuu perhesuhteisiin edelleen, asiaa ei kai ole auttanut sekään, että itse olin lapsena ja nuorena ns. ongelmaton ja veljeni, noh, tavallinen pojankoltianen, mutta minuun verrattuna ei kai mikään herranterttu. Minä kapinoin sitten 20v iässä, mutta sitähän vanhempani eivät ole nähneet, eikä heidän tarvitse tietää ;)

Ja se siitä, jostan syystä olen tänään niin masistunnelmissa ilmankin, niin, että tällaisten kirjoittaminenkaan ei oikein suju.
Paremmalla ajalla sitten :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro jotain, se ilahduttaa :)