Google Analyticsin seurantakoodi

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Yksin

Ihanaa kun mies palaa taas töihin. Kamala lause, eikö?
Sitä kun kuuluisi vain nauttia kun toinen on kotona, onhan siinä niin paljon aikaa olla yhdessä, perheenä ja ihan kahdestaankin, parisuhdeaikaa jne

Mutta minulla alkaa jo keittää. Kymmenisen vuotta kun on toisen tuntenut niin sen huomaa. Sen milloin on oltu jo liikaa ihan vain kaksin.
Miehestä sen huomaa ensimmäisenä siitä, että se alkaa kiertämään kehää kotona ja kiukkuamaan. Ihan kuin 3v se keksii jotain tyhmää huomautettavaa ja kerjää riitaa.
Suomeksi sanottuna mieheni on tylsistynyt.
Enkä minä loukkaannu. Mies on noin sata kertaa sosiaalisempi kuin minä.

Minäkin pidän ihmisistä, tiettyyn rajaan saakka. Se raja menee aika usein omalla kynnykselläni.
Tykkään käydä kylässä, juu. Tykkään kun meillä käydään, joo.
Kunhan ei liian usein ;)
Eniten rakastan sitä kun saan olla aivan yksin. Kai minussa on himpun verran erakon vikaa.
Rakastan sitä hiljaisuutta ja rauhaa ja sitä, että saan tehdä omia juttujani.

Arkena minulle riittää se aika yksin kun lapset ovat menneet nukkumaan ja sitten mieskin, minulle jää siinä tunti pari aikaa. Luen, katson sarjoja ja elokuvia jotka eivät miestä kiinnosta tai teen koruja. Yksin.


Nyt kun mies on ollut kotona, en ole ollut yksin yhtään. Samaan syssyyn vierailimme paljon ja meillä kävi paljon vieraita. Lisäksi vielä lapsetkin ovat olleet normaalia enemmän kotona. On lomaa ja mummolaankaa ei ole nyt päässyt.

Mies lähtee maanantaina töihin...
Mummi on parantunut viheliäisestä flunssastaan ja lupasi ottaa molemmat pojat maanantaina. Pienemmän aamusta ja Esikoinen menee sinne suoraan koulusta.
Kyllä äitini minut tuntee, sanoikin, että saat olla sitten yksin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro jotain, se ilahduttaa :)