Google Analyticsin seurantakoodi

lauantai 11. helmikuuta 2012

To do!

Harrastan To Do- listoja. Olen aina harrastanut. Jo nuorena kirjoitin päiväkirjan viimeisille sivuille listoja, joita viivailin yli sen mukaan mitä olin tehnyt tai saavuttanut.
Muutaman muistan vieläkin :)
1995 listassa luki mm.


- soita Olemattomalle, USKALLA!
- äidinkielen ja historian yhteiskirjoitus!!!
- hanki rahat junalippuun

jne

Valottaakseni vähän: Olematon oli tietysti se silloinen maailman ihanin poika. Ja kaikilla pojilla oli koodinimi minun piireissäni. Paitsi oikeilla poikakavereille, tietysti. Mutta siis niillä kenestä ei vielä voinut puhua "ääneen".
Olematon nimi tuli tietysti renkutuksesta "Oskari Olematon, nolla-katu-nolla, jos et tiedä niin anna olla....", eli pojan nimi oli Oskari. Uskalsin muuten soittaa sitten vihdoin, noin puolen vuoden jännittämisen jälkeen, vain huomatakseni, että olin jo myöhässä. Voi nyyh, tiedän :D

Äidinkielen ja historian yhteiskirjoitus oli noiden aineiden yhteiseksi tarkoitettu tehtävä, joka minun kohdallani meni ihan hyvin. Sain äidinkielen osasta täydet pisteet ja historian melkein täydet. Historian melkein täydet kolahtivat siihen, että olin mennyt (hyi minua!) kirjoittamaan lopun tiivistelmään omia mielipiteitäni kyseisestä asiasta.

Ja rahat junalippuun piti hankkia jotta pääsin kaverini kanssa pariksi viikoksi isoveljeni luo. Isoveljeni asui satojen kilometrien päässä ja sinne piti päästä. Ai miksi? No, vaikka Oskari olikin se nro1, niin se nro2 asui siellä, veljeni naapurissa. Tuona kesänä hänen kanssaan onnisti paremmin kuin Oskarin :)

Ja mitä nyt sitten? Nyt teen To Do- listoja joka asioista. On lasten lääkärikäyntejä (seuraavaksi listalla Pienemmän Ph-mittaus ja verikokeet kilpirauhasarvoja varten), on Esikoisen laskettelureissun muistilistaa, listalla on myös miehen ja minun yhteisiä asioita: ensi viikon teatterikäyntiin liput, miehen kellon paristojen vaihto... Ja sitten on minun omiani: on kampaajaa, kasvovoiteen ostoa, lääkkeiden ostoa, reumapoliaikaa.

Ja sitten on vielä se kalenterin takana oleva To Do- lista joka on henkilökohtainen.
Siellä, kalenterin viimeisillä sivuilla on lista jossa lukee mm.

- kirjoita runot puhtaaksi
- uskalla liittyä kuntosalille
- mene uimakouluun

Runoja olen kirjoittanut pienestä pitäen. Nyt vihdoin ajattelin koota niistä parhaat yhteen nippuun, kunnolla. Miksi? En edes tiedä. Jossain mielenpohjalla on haave siitä, että joku muukin kuin minä luen niitä joskus. Toisaalta, jos ei, niin ompahan jotain konkreettista mitä katsella, kaikki ne minun sanani yhdessä.

Kuntosalille liittyminen voi kuulostaa jollekkin helpolta, minulle se käy näköjään työstä. Haluaisin liittyä johonkin jossa on ohjattuna venytys-, jooga-, yms vastaavia tunteja, koska kroppa on jäykkä kuin seiväs ja ihan vain muutenkin, oman hyvinvoinnin takia. Reuma estää hyppivät ja enimmät tanssimistunnitkin, mutta joku tuollainen rauhallinen, venyvä liike olisi vain hyväksi. Mutta miksi se liittyminen tuntuu niin Mission Imbossiblelta?!

Ja sitten uiminen. Se on salainen kauhu. Minunhan pitäisi osata, kaikkien aikuisten pitäisi. Ja osaan sen verran, että pinnalla pysyn ja kylpylässä osaan lillua. Mutta jos tipahtaisin vaikkapa veneestä niin paniikissani varmaankin vajoaisin pohjaan kuin kivi. Jonkinmoinen kammo minulla on avovesiä kohtaan ja haluaisin oppia uimaan kunnolla, jotta minusta olisi vastusta kammolleni!

Siinäpä ne, tällä hetkellä. Yli ruksittuna tämän hetkisellä listalla on mm. hanki Pienemmälle puheterapia aika ja osta Esikoiselle paremmat talvihanskat. Siis sillä yleisemmällä listalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro jotain, se ilahduttaa :)