Google Analyticsin seurantakoodi

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Se on elämää, ei sen enempää

Meillä on juhlittu :) Ja sairastettu. Iloittu ja vähän surtu. On käynyt vieraita ja olemme vierailleet. Ja taas sairastettu.
Paljon sitä vähän päälle viikkoon onkin taas mahtunut.

Ihan aluksi sairastu Esikoinen, joku flunssajuttu, ei kovin vakavaa, yhden päivän oli nuutunut ja poissa koulusta viime viikolla ja sitten jäi jäljelle enää yskä.
Viikonlopulla minä ja mies käytiin bailaileen ja oli hauskaa!! Ihan kahdestaan, tosin illan mittaan törmättiin miehen työkaveriin vaimoineen. Lastenvahtina oli aina ihana, luotettava mummo.
Yöllä kömysimme Mäkkärin kautta kotiin. Pisti kummasti kuitenkin (hieman humalaiseen) silmääni se mopolla kulkevien teinien määrä Mäkkärillä siihen aikaan.
En kovinkaan usein itse ole keskikaupungilla 03-04 yöllä, joten oli oikeasti hämmästynyt. Missä lasten vanhemmat luulevat teiniensä olevan vai eivätkö vain välitä?! Ihmee asiallisesti kaikki tuntuivat käyttääntyvän, mutta silti. Tuohon aikaan teinien paikka on kotona tai max. jossain turvallisessa paikassa kaverin luona tmv.
Onneksi minun vanhemmat aikoinaan antoivat minun kutsua kotiini porukkaa ja samoin kavereideni vanhemmat.
Muistan eräänkin kerran kun saunaamme (kylmään, kaikilla vaatteet päällä) oli ahtautunut 13 teiniä pelaamaan korttia :D

Sitten sattui se surku. Onneksi ei mitään kuolettavan kamalaa, vaan ihan vain miehellä työtapaturma. Ei mikään isokaan, mutta ensi viikkoon saakka on saikulla.

Tässä kun mies on ollut sairaslomalla niin olemmekin sitten ehtineet käydä kyläpaikassa jossa emme muuten oikein ehtisi, tämä tuttavaperhe kun tekee vuorotyötä ja heille sopii parhaiten päivällä kylässä käyminen. Nyt pääsimme Esikoisen tultua koulusta heille kerrankin koko perheen voimin :) Ja toisinpäin, he meille toisena päivänä. Lapset meinasivat ratketa riemusta.
Pienemmän sanoin: "Nyt Elina varmasti rakastuu minuun!" selityksenä sille, kun he nyt leikkivät niin paljon yhdessä.

Sitten Pienempi sairastui. Samanmoinen nuha/yskä-tauti kuin aiemmin isoveljellä. Mutta pahempana. Nyt on sitä sitten podettu. Mutta paremmaksi on menossa kokoajan!

Loppuviikosta perjantaina jälleen odotellaan ihania, ihania vieraita!! Toivottavasti Pienempi olisi parempi jo silloin.

Niin ja sattuihan tässä viikolla jotain suurtakin: hartaudella kerätty minifigures serie 6 saatiin täyteen! :) Minäkin olen itse niin hurahtanut näihin, että kiljuin riemusta kun pussista putkahti vihdoin ja viimein tämä:
Lego minifigures series 6 Clockwork robot

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro jotain, se ilahduttaa :)