Google Analyticsin seurantakoodi

maanantai 30. tammikuuta 2012

Juttuja

Taas on pää täynnä kaikenmoista.

Pienemmälle pitäisi alkaa kokeilemaan uusia ruokia, en ole kokeillut mitään sitten joulukuun alun, koska en ole kertakaikkiaan jaksanut. Marras-joulukuussa oltiin sairaita ja loma-aikana en vain puhtaasti itsekkäistä mukavuus syistä halunnut kokeilla. Nautin siitä, että muuten menee hyvin ja mukavasti.
Nyt seuraavien kokeiltavien listalla ovat järjestyksessä: peruna, maissi ja hirssi.
Kaikkia näitä on siis kokeiltu jo pariinkin otteeseen aiemmin ja varsinkin maissi oli aivan kauhistus. Posket repesivät auki (kirjaimellisesti) ja verta ja vesikelloa vuosi poskista. Peruna puolestaan sai aikaan oksentamista. Hirssi on näistä ollut aiemmin sopivin, mutta vain Hollen versio ja se on jäänyt vähemmälle puhtaasti siitä syystä, että on oma hankaluutensa tilata sitä aina netin kautta. Nyt kuitenkin päätin, että jos se sopii (ainoa oire tästä on ollut ummetus) edes osittain niin otamme sen jatkuvaan käyttöön ja laiska äiti vaan tilailee sitten reilumpia eriä.

Oma laihdustuskin aiheuttaa miettimistä.  Paino on pudonnut mukavaa tahtia ja nyt mietinkin, että mihin kohtaan painoni kanssa sitten lopulta halauan pysähtyä. 60kg on minulle jo bmi:nkin mukaan aika ideaali, mutta se saa minut ahdistuneeksi. Näytän hyvältä (siis minuksi, heh heh!), mutta pienoinenkin herkuttelu pamauttaa +2kg tuossa painossa.
64-65kg on paino jossa viihdyin pitkään, se on ehkä minulle se normaalein olotila. Näytän vielä hyvältä siinäkin. Mutta, mutta n.66-67kg on se paino missä minun ei tarvitse niinkään miettiä painoani. Se pysyy siinä "itsestään" ja minulla on hyvä olla? Onko se merkki minulta minulle, ettei pitäisi yrittää alemmas??
Se on normaali bmi:ni rajoissa, vaikkakin ylärajoilla.

Sitten on vielä tämä ihana isompi poikani. Minusta on jo vähän aikaa tuntunut, että hän kaipailee erityishuomiota. Myönnän, että pienempi allergioineen saa enemmän huomiota ja valitettavasti sitä ehkä tulee useimmin sanottua juuri Pienemmästä, kuinka söpö hän on jne, isoveli sanoo samoja ja he halivat ja pusivat jatkuvasti :)
Koitan kovasti isompaakin huomioda ja sanoa kuinka tärkeä hän on. Haleja ja pusuja saa hänkin.
Mutta olen ollut huomaavinani, että hän tarvitsee enemmän.
Joten käynnissä on projekti Mitä kivaa keksisin Isommalle?
Helmikuussa tulee ainakin meidän molempien suosikki, uusi Risto Räppääjä, elokuviin. Lisäksi ajattelin, että Pienempi voisi lähiakoina viettää päivän mummolassa ja olisimme Isomman ja isän kanssa päivän niin, että kävisimme syömässä ravintolassa ja esim. jossain puuhapaikassa tmv lisäksi. Uimaankin olen kaavaillut pojan viedä. Eiköhän tästä rakennu Isommalle mukavaa yhdessä oloa minun ja isänkin kanssa.
Ja tottakai olen ottanut myös arkeen enemmän yhteistä aikaa, joka kiireessä tuntuu aina vain ihanammalta. Joskus voi jättää niitä kotihommia tekemättä ja ottaa pojat kainaloon sohvalla.
Ja sitten pari uskomattoman taitavaa lasta:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro jotain, se ilahduttaa :)