Google Analyticsin seurantakoodi

torstai 20. lokakuuta 2011

Uudet verhot ja oksetuspäivä

Vähän tuota edellistä sisustusintoa sain purettua kun hankin Anttilasta uudet keittiönverhot. Yläkappa ja sivuverhot, tummanharmaat koiranputkikuvioilla, ihan mukavat, vaikkeivat täysin vastaa visiotani. Lompakon rahatilannetta ne sen sijaan vastaavat, alennus paljastui vasta kassalla ja verhot maksoivat loppujen lopuksi himpun päälle 20e. Ei se lähtöhintakaan ollut kuin n.30e.
Tällä hetkellä kärvistellään siis aika vähillä rahoilla.
Ei se aina ole niin meilläkään. Vaikka todella pienituloisia ollaankin, minä vielä kotihoidontuella (joka on terästetty kuntalisällä) ja mies pieni palkkaisessa työssä niin "normaalikuussa" pärjäillään oikein mukavasti. Tässä kuussa ei. Miten ihmeessä kaikki laskut pakkaavatkin samaan kuukauteen? Pitäisi varmaankin tehdä sillekin asialle jotain (to do- lista senkun kasvaa...).
Kotivakuutus, autojen vakuutukset, sähkölasku, tv-lupa, pari lääkärilaskua.. Siihen päälle vielä nää joka kuukautiset nettilasku, puhelinlaskut ja maksutv- lasku. Ja pari talvivaatetta ja kenkää. Ohhoh, miten meillä onkaan näin vähän rahaa tilillä? ;)

No se siitä!
Ja sitten iloisempiin aiheisiin vai? Juu ei.
Käsi ylös kuka haluaa kuulla lääkkeiden sivuvaikutuksista? Ihan sama, oksettaa mulla vaikken siitä kirjoittaisikaan.
Reuman kaltaiseen niveltulehdukselliseen sairauteen (juu, odottelen siis virallista diagnoosia, nivelreumaa, mutta kun ne lääkärit odottelee jotain jne) syön siis tällähetkellä syöpään tarkoitettua lääkettä.
Annostus on paljon paljon pienempi kuin syöpäpotilaalla, mutta sivuvaikutuksia on tälläkin määrällä.
Joka torstai minua siis oksettaa. Tai paremminkin kuvottaa.
Aamulla otan herättyäni foolihapon jonka pitäisi auttaa pahoinvointiin. Millaistakohan tämä olisi jos en ottaisi sitä??
Joka ainoa torstai kuvotus ei ole näin pahaa kuin tänään. Melkeinpä useimmiten se on sellainen pikku-kuvotus jonka saa työnnettyä mielen taka-alalle. Tänään se on oikea monsterikuvotus joka valtaa kokonaan, muuta ei paljon aamuun ole mahtunut.

Nyt laittamaan pikkumiehelle junarataa olkkarin lattialle. Onneksi siinä pienelle kelpaa, että äiti vaan pötköttelee lattialla ja kuuntelee suloista höpötystä "Tää juna menee tästä ja tää tästä ja sit teen tähän tunnelin ja tähän suoria pötköjä ja tähän pikku mutkia......." :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro jotain, se ilahduttaa :)