Google Analyticsin seurantakoodi

torstai 25. elokuuta 2011

Vaihteeksi arjen miinuspuolia...

Ihan näin luettelomallilla,ykkönen pahin,viitonen vähiten paha.

1) Mies on taas hurahtanut, tällä kertaa puoliammatilliseen hommaan ja se on vienyt kaikki päivien tunnit,minuutit ja sekunnit viimeisen viikon. Minua ahdistaa kun huomaan toisen koukuttuvan ja käyttävän aikaa tarpeettoman paljon tarpeettomaan. Kaikki kaatuu minun niskoille, vaikka minulla on ihan tarpeeksi hommia ilman tätäkin ja miehellä on loman loppu päivät. Itse olin ajatellut leppoisia iltoja telkkarin äärellä, vähän hemmottelua molemmille ja paljon lasten kanssa puuhastelua. Mies istuu luuri korvalla, netti edessä ja juoksee ulos "mulla on se yks homma siellä" - tyylillä joka ainoa päivä,useampaan kertaan.
Niinkin vaikea asia kun lapsen ruokkiminen sillä aikaa kun olen isomman pojan koulun järjestämässä menossa osoittautuu mahdottomaksi. Tekstiviestiä pukkaa: "Se ei syö, se itkee vain". Ja kotiin mentäessä miehellä on luuri kädessä ja netti edessä ja puhetta riittää. Eihän minulla näyttöä ole, että se olisi juuri sellaista ollut kun olin poissa, mutta vahva veikkaus on, koska on tässä kymmenessä vuodessa ehtinyt nähdä tämän vaiheen... Rauhoittuminen tulee vasta kun minä jaksan panna "kovan kovaa vasten" ja puhua yhden tai joskus kaksi päivää, itkuakin yleensä vaaditaan. Ja nettiin salasanaa.
Joskus tuntuu, että olen minä taakan ottanut. Ja mieskin tietää sen kyllä. Hyvinä päivinä, kun kaikki on ok, mies ei ole "menossa" ja on tyyntä, meillä on ihanaa ja minä ihmettelen, että onko näitä päiviä todella olemassa...
Ainahan on ne päivittäisen adhd "ongelmat", mutta nämä ovat sitten asia erikseen. Adhdjutut potenssiin sata? No jotain.

2) Pienemmällä alkoi uhmakausi. Tottakai tuo, ettei se syö ja se itkee liittyy tähänkin. Nyt vain tässä välissä tuntuu, että olisipa sekin siirtynyt edes viikolla. Mutta ei, vielä perjantaina meillä oli helppo ilopilleri, nyt meillä on äksy käskijämestari. Ja itkumaakari kun ei ne käskytykset mene perille ;)

3) Mun polvi vaatisi kortisonipiikkejä taas. Ääh.

4) Miehen sääreen pitää teettää tukipolvisukka (?), oli onnettomuudessa yli 2 vuotta sitten ja se oireilee.

5) Rahat on tiukilla. Se ärsyttää. Tuli pari odotettua suurempaa laskua ja miehen toisesta jalan loukkaamisesta kesäkuussa tuli aika isot sairaalamaksut.
Pienemmän allergialääkäriltä tuli myös laskua.
Olisi kannattanut sittenkin ottaa se lapsivakuutus silloin ennen toisen lapsen syntymää.

HUH. Nyt valitin. Ja nyt annan valittamisen olla. Huomenna on uusi päivä!! ;D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro jotain, se ilahduttaa :)